”Ruissalon Osuuskauppa. Otsa ylettyy juuri ja juuri tiskin reunaan, olen vielä aika pieni. Kaupassa on maito – ja sekatavarapuoli erikseen. Maitokaupan puolella on valkoinen laattalattia. Yleissävy oli muutenkin vaalea. Siellä myydäänkin vaaleita tuotteita: maitoa, piimää, voita, munia, sekaleipää… Olen tullut kauppaan isonsiskon kanssa, kävellen. Käyn siellä joskus äidinkin kanssa, mutta harvoin. Äiti on päivisin töissä ja hän tulee kauppaan töistä suoraan pitkänokkaisella linja-autolla, kävelee siitä sitten kotiin.
Kauppamatkaa on ehkä 2,5 km suuntaansa. Sisko on laittanut minulle rusetin päähän ja pukenut mekon päälle kirjavan villatakin. Siskolla on pitkät letit ja esiliina, vaikka on jo ainakin 13 vuotias. Kauppareissulla pitää olla siisti.”
-Marjaana Mantereen teksistä Ruissalon Osuuskauppa.
Luovan kirjoittamisen työpajassa muistoja tuotetaan kirjoittaen. Osallistujien kädet ovat vapaat: tyylin voi itse määritellä, ja pilkkujen paikka on sivuseikka. Jo tähän mennessä tuotetut kirjoitukset ovat hämmästyttäneet meitä ohjaajia luovuudellaan, hauskuudellaan ja taidokkuudellaan. On myös uskomatonta, kuinka hyvin pajalaiset muistavat asioita vuosikymmenten takaa. Erityisesti olemme muistelleet aistien kautta. Monet muistavat lapsuudenkodin tai vanhan koulun tuoksun, ja samaan rakennukseen palaaminen, saman tuoksun aistiminen, herättää joskus lähestulkoon sattuvan nostalgisia muistoja.
Kenties ilahduttavinta on ollut pajamme yhteishenki, joka on syntynyt kannustavasta ilmapiiristä. Kirjoittajat ovat jo moneen otteeseen todenneet, kuinka tutuilta toisten tekstit usein kuulostavatkaan. Toisinaan meistä ohjaajista tuntuu kuin olisimme kuokkimassa vanhan ystäväporukan tapaamisessa, niin luontevasti pajalaistemme kanssakäynti sujuu! Toisaalta myös me ohjaajat olemme huomanneet yhteneväisyyksiä omaan arkeemme. Kuitenkin moni muisto saa myös haikailemaan menneeseen: Turku näyttäytyy idyllisenä, pienten puotien ja kolkattavien raitiovaunujen kaupunkina, jossa moni vanha rakennus seisoo vielä kauniisti paikallaan ja yhteisöllisyys kukoistaa. Pajalaiset ovat tuottaneet tekstiä jokaiselle tapaamiskerralle, joilla muistoja on lisäksi herätelty erilaisin harjoituksin, kuten valokuvista kirjoittamalla ja omaa elämänpolkua hahmottelemalla. Viimeksi pohdiskelimme mitä kaikkea kätemme muistavat ja haastattelimme toisiamme. Lisäksi kirjoittajat ovat itse tuoneet tunneille materiaalia menneisyydestä. Useaan kertaan elämäntarinat ovat yllättävästi ristenneet. Yhden pajalaisen muistelema hattukaupan omistaja olikin toisen kummitäti!
Luovan kirjoittamisen pajan väki osaa totisesti kirjoittaa. Toisinaan me ohjaajat olemme ymmällämme ihmetelleet: mihin meitä tarvitaan? Mutta kuten pajalaisten suusta jo kuulimmekin, on tärkeää, että on joku, joka asettaa pakkoja ja aikarajoituksia (muuten jutusta ei tahtoisi tulla millään loppua), lukee kirjoituksia ja antaa palautetta ja tuo oman näkökulmansa esiin. Ohjaajana on myös kiinnostavaa kuulla muistoja samoista ajoista ja paikoista eri näkökulmista. Muistoissa ovat vilahdelleet niin naiseksi kasvamisen ilot ja surut, koulussa lauantaiherkkuna tarjoiltu suurustettu kaakao kuin jengiläisten väliset ”kahakatkin”…
”Keskustassa nuoret kokoontuivat ”Taikkarin” mäellä ja oli baskiksija ja pipoja. Siellä me istuimme museon rappusilla ja yritimme sulautua joukkoon”
-Kerttu Tolosen tekstistä Turku Ilpoinen 1970-luku
Parasta on ollut nähdä osallistujien innostuvan kirjoittamisesta ja suunnittelevan ehkä jopa kokonaisen elämäntarinan kirjoittamista alkusysäyksen saatuaan. Lyhyessä ajassa heille on jo muodostunut persoonallinen kirjoitustyyli. Kirjoittaminen on herättänyt uusia muistoja, ja ne taas uusia. Tästä on hyvä jatkaa!
”Kaupunkiin mentiin siis harvoin, silloin raitiotievaunulla, joista kakkonen ja kolmonen kulkivat aivan talomme nurkalta. Kun joskus piti käyttää ykköstä, vaihto tapahtui Puistokadulla poliisilaitoksen edessä. Muistan, että matka sieltä kotiin tuntui hirveän pitkältä kun joskus sen kävelimme. Martinsilta oli selvästi se raja, jonka takana oltiin ”kaukana”.”
-Mervi Liston tekstistä Kylä kaupungissa