Tyttöjen Turku -muistelutyöpajassa tuotetaan muistitietoa siitä, millainen Turku on ollut tyttöjen silmin. Niin niistä lapsuuden paikoista, ihmisistä kuin ilmiöistäkin, joista se jokaisen oma elämänpiiri on koostunut. Ja juttuahan niistä riittää.
Viime keskiviikkona muistelemaan oli saapunut kolme naista, joiden lisäksi paikalla olimme minä ja Miia muistelutyöpajaa vetämässä sekä osan aikaa toimittaja pajasta juttua tekemässä. Tapaaminen oli järjestyksessään toinen, ja kaksi muistelijoista, Tuula ja Leena, olivatkin paikalla jo toista kertaa. Ensin käytiin hieman läpi tulevaa aikataulua, jonka jälkeen keskustelu lähti käyntiin. Kaikki muistelijat olivat samaa ikäpolvea, ja asuneetkin kohtuullisen lähekkäin, joten useammin kuin kerran toisen kertoma herätti muistoja myös muilla. Vaikkei ennalta tuttuja oltukaan, niin lapsuudessa oli kuunneltu samaa kampurajalkaista katusoittajaa ja odotettu roskien vientiin käytettyä hevosta saapuvaksi. Myös Turkuun näytille saapunut valas oli aikoinaan herättänyt muistelijoissamme ihmetystä.
Miia oli viime kerralla pyytänyt muistelijoita tuomaan halutessaan myös lapsuutensa aikaisia esineitä ja kuvia näytille. Tällä kertaa Kristiinalla olikin sitten mukanaan pari muistokirjaa tyttöajoilta ja Suosikki-lehtiä 1960-luvulta. Muistokirjojen lehdillä oli valikoituja kiiltokuvia, ja ystävien, opettajien sekä perheenjäsenten niiden viereen kirjoittamia värssyjä – olipa joku kiiltokuvan laittamisen sijaan päätynyt kuvankin piirtämään. Kirjoja selatessa muutkin sitten muistelivat ja kuvailivat vastaavia omia kirjojaan. Värssy jos toinenkin oli lapsuudessa opeteltu ulkoa ja myöhemmin oli kiiltokuvakeräilyä koitettu seuraavallekin sukupolvelle siirtää – vaihtelevin tuloksin.
Esineiden herättämien muistojen ohella varsin eläviä olivat monet muutkin, aina veljien kotitöistä laistamisesta lasten mustalaisilla pelotteluun, sekä ulkoleikkien runsaudesta siihen kuinka niitä sallitun elinalueen rajoja välillä myös rikottiin. Vilkkaan keskustelun lomassa heräsi kuitenkin välillä myös kysymys siitä, kuinka tietyt lapsina tärkeiksi koetut paikat ovat nopean teknistymisen kourissa muuttuneet ja kuinka esimerkiksi autojen nopea yleistyminen on lasten arkeen vaikuttanut. Olivat muistelijat näitä muutoksia toki lastensa ja lastenlastensa kautta seuranneet, mutta silti sitä vähän harmiteltiin, kun ei muistelutyöpajaan ainakaan vielä kukaan nuoremman polven turkulainen ole uskaltautunut kokemuksia vaihtamaan ja lapsuudestaan kertomaan.
Tyttöjen Turku – muistelutyöpaja kokoontuu parittomien viikkojen maanantaisin aina marraskuun lopulle asti, joten uudet kiinnostuneet ovat yhä tervetulleita muisteluihin mukaan.