Toinen harjoittelukuukauteni lähti ensimmäisen tapaan käyntiin rivakasti. Paljon on viime blogini jälkeen ehtinyt tapahtua. Työtehtäväni ovat vaihdelleet niksien etsimisestä lehtikuvassa poseeraamiseen. Kaskenmäkeä en ole vieläkään taltuttanut, mutta taittokykyni ovat harjaantuneet – jos en nyt aivan täysin taittamisen saloja hallitse, niin ainakin selkeää edistystä on ollut näyttelyteksteissä ja julisteissa havaittavissa. Myös solmujen ja sinitarran pitävyyttä olen päässyt näyttelyitä rakennettaessa testaamaan – toisinaan vähemmän mairittelevinkin tuloksin. Luovuutta on saanut käyttää sopivien kiinnityskonstien keksimiseksi, mistä joskus ovat osoituksena näyttelytaulujen kurttuiset kulmat ja pystyttäjän liimaiset näpit.
Kesäkuun aikana Naisten kaupunki on levittäytynyt Ilpoisten kautta Marttiin ja minulle on muun muassa valjennut, kuinka vanhaa ukkoa leikitään. Ilpoisissa teemana oli Turku 1950- ja 60-luvun nuorison kokemana. Kirjaston punaisten seinien sisällä pääsimme kurkistamaan tuon aikakauden tyttöjen päiväunelmiin ja ihailun kohteisiin leikekirjojen ja nuortenlehtien siivittäminä. Aihe oli itselleni erityisen mieluinen, koska syksyllä 2010 vedin Tyttöjen Turku -aiheista muistelutyöpajaa osana historian ja kansatieteen opiskelijoille suunnattua kurssia. Siksipä olinkin iloinen, kun näyttelyn yhteydessä järjestämääni muistelutapahtumaan saapui syksyltä tuttuja muistelijoita, joilla riitti vielä uusia tarinoita kerrottaviksi. Hienoa oli, että Turun Sanomien toimittaja huomioi näyttelymme 5.6.2011 ilmestyneellä ”Kielletty Aurajoki kiehtoi tyttöjä” -kirjoituksellaan.
Martin kulttuuriolohuoneella on puolestaan juhannukseen asti mahdollista tutustua pula-aikaiseen kekseliäisyyteen ja tämän päivän tuunauskulttuuriin. Nykyaikana meillä olisi paljon opittavaa pula-aikana eläneiltä sukulaisiltamme, jotka olivat todellisia kierrätyksen edelläkävijöitä hyödyntäessään kaiken mahdollisen vanhoista jauhosäkeistä jalkarätteihin. Säännöstelyn aikaista vaihdantataloutta pääsee kokeilemaan Martin kulttuuriolohuoneella tänään ke 22.6. klo 17 alkaen. Tervetuloa vaihtamaan vanhat tavarat uusiin! Ekologisesta vaihtokauppatorista hyötyy jokainen.
Harjoittelija edustustehtävissä toukokuussa 2011. Kuva: Hillevi Mattila.
Tämän kaiken lisäksi olen päässyt muutaman pienoisen vatsassa lentelevän perhosen häiriköimänä haastattelemaan mielenkiintoisen akateemisen uran tehneitä naisia, kuten Suomen ensimmäistä yliopiston naiskansleria Leena Kartiota – ja huomannut, kuinka turhaan olenkaan jännittänyt sitä, että nauhurista loppuvat kesken kaiken patterit tai kysymykseni ovat täysin käsittämättömiä. Juttutuokiot ovat olleet pääosin hauskoja ja mieleenpainuvia. Hämmästyttävää on ollut esimerkiksi kuulla, kuinka miesdekaani 1960-luvulla saattoi todeta uraansa aloitelleelle naisassistentille, ettei äitiyslomia ole ollut tapana pitää. Nainen palasikin työhönsä kahdeksan päivää synnytyksen jälkeen. Nämä ajat ovat jo kaukana takanapäin, mutta kyseisenlainen esimerkki valaisee, millaisia asenteita ja haasteita naiset ovat uraa luodessaan tai perhettä perustaessaan saattaneet kohdata.
Kesäkuun hellepäivien ja sadekausien jälkeen takana on jo neljä ja edessä vain kaksi Naisten kaupunki -näyttelyä. Kun itselläni on enää kuukausi harjoittelua jäljellä, on hankkeemme toinen harjoittelija vasta aloittelemassa uurastustaan. Fennicumin työhuoneeseen uutta hehkua tuo aurinkoinen Anne, joka huolehtii Aurajoen kulttuuriympäristö -teemakokonaisuudesta. Ennen Annen tuloa olen itsekin päässyt hieman tutustumaan Muistihuoneen toimintaan tiedottamalla, taittamalla ja kopperoa sisustamalla. On ollut hämmentävää huomata, kuinka alkujaan varsin epäsympaattiseen keltaiseen työmaaparakkiin on syntynyt herttainen oleskelutila, joka kutsuu muistelemaan Aurajoen varrella koettuja hetkiä. Kannattaa siis pitää silmät auki keltaisen parakin varalta Aurajoen rannoilla liikkuessaan!