Harjoitteluni ensimmäinen kuukausi Kerrottu ja koettu Turku -hankkeessa on jo takanapäin ja tuntuu, että aika on mennyt hyvin nopeasti. Aurajoen Muistihuone on ehtinyt kiertää jo viidessä eri paikassa, eli Kyrössä, Riihikoskella, Vähätorilla ja Forum Marinumilla Turussa sekä Liedossa Nautelankoskella. Suurimman osan työajastani olen ollut liikkeellä Aurajokivarren kunnissa Muistihuoneen mukana ja tuntuukin, että olen ollut koko ajan menossa. Muistihuoneella päivystämisen ohella olen keräillyt muun muassa paikkakohtaista tietoa jokivarren eri pysähdyspaikoista Muistihuoneelle, pitänyt yhteyttä eri tahoihin koskien Muistihuoneen liikkeitä, lähettänyt tiedotteita paikallisille medioille, päivittänyt www-sivuja, jakanut julisteita kaupungilla ja pitänyt pienimuotoista nettipäiväkirjaa Muistihuoneen eri kohteista. Harjoitteluni on ollut melko itsenäistä, joten koen ainakin, että Muistihuoneen toiminnan pyörittäminen ja siitä tiedottaminen on kehittänyt organisointitaitojani. Haastattelujen tekokaan ei jännitä enää niin paljoa kuin alussa. Seuraavat pari viikkoa vietän jälleen pääasiallisesti kenttätyössä, eli haastattelemassa ja esittelemässä Aurajoen muistitietoa Nautelankoskella, Aurassa ja Liedon kunnantalon luona.
Muistihuoneen vierailijoita Forum Marinumilla. Kuva: Anne Simola.
Viime viikolla Aurajoen Muistihuone siirtyi Forum Marinumin merellisistä maisemista Lietoon, Nautelankosken idylliseen ja vehreään ympäristöön. Nautelankosken seutu on hyvin kaunista ja historiallista. Olen käynyt ihailemassa kosken kuohuja Nautelankosken sillalla ja kävelemässä kulttuuriluontopolkua lähellä kosken rantaa. Muistihuoneella päivystäessäni ilma on vaihdellut aina kaatosateesta, ukkosesta ja salamoinnista 30 asteen helteeseen ja auringon paahteeseen. Sateiset päivät ovat olleet arvattavastikin hiljaisempia, mutta lämpiminä päivinä on vierailijoita riittänyt paljon.
Muistihuone on ollut viime aikoina mukavasti esillä paikallislehdissä ja muun muassa Turun Sanomien menovinkeissä. Mainontaa on tullut myös paikallisradiossa. Nautelankoskelle minua saapui haastattelemaan Turun Tienoo –lehden toimittaja, joka oli kiinnostunut muun muassa siitä, missä tätä kerättyä muistitietoa tarvitaan ja miksi sitä kerätään. Itsekin aloin syvällisemmin pohtia muistitiedon merkitystä ja miten tärkeää on, että vanhoja muistoja kerätään ylös, sillä Aurajokeen liittyy paljon katoavaa perinnettä, kuten jäännosto tai pyykinpesu joessa. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka hiljalleen unohtuvat, jos niitä ei tallenneta minnekään. Haastattelussa pääsin kertomaan myös omista jokimuistoistani. Koska olen koko lapsuuteni asunut Aurajoen varrella, muistan monia kesäisiä päiviä, jolloin käytiin siskoni ja kavereiden kanssa jokirannalla retkeilemässä ja uimassa. Veden läheisyys oli tärkeä asia, koska siihen oli aina tottunut.
Nautelankoski ja silta 1950-luvulla. Kuva: Marketta Tammi.
Olen saanut Muistihuoneella eri kohteissa kuulla myös monenlaisia jännittäviä muistoja. Yksi hauska kertomus liittyi Halisten ukkoihin, eli jäihin, jotka lähtivät keväällä lumien sulaessa liikkeelle Halisista. Jäälautoilla olivat kertoman mukaan nuoret pojat seilanneet jokea pitkin Halisista kohti satamaa, vaikka vanhemmat olivat kieltäneet. Se oli ollut jännittävää, vaarallista ja tietysti kiellettyäkin touhua. Lapsia oli muutenkin usein kielletty menemästä joelle, jota pidettiin pelottavana paikkana. Kielloista huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, Aurajoki oli ollut kiehtova ja salaperäinen paikka lapsille.
Nautelankosken muistelijat ovat kertoneet kosken läheisyydessä sijainneesta uimakoulusta ja vanhasta Lakokosken hyppytornista, josta hypättiin ainakin viiden metrin korkeudesta suoraan veteen uimaan. Nautelankoski on jo 1950-luvulla ollut myös suosittu retkipaikka ja nuorten suosima kohtaamispaikka. Perinne on ilmeisesti säilynyt tähän päivään asti, sillä museon väki kertoi, että nuoret viettävät usein viikonloppuisin aikaa Nautelankosken seudulla. Sain Muistihuoneelle tallennettavaksi myös vanhoja valokuvia muun muassa 50-luvun nuorista jokivarren retkeilijöistä, Nautelankosken sillasta ja tytöistä luistelemassa Lakokosken jäällä. Oli kiinnostavaa kuulla kuviin liittyviä tarinoita.
Marketta Tammi esittelemässä Annelle vanhoja valokuvia Nautelankosken seudulta. Kuva: Mari Kokkonen.
Olenkin itse saanut viime päivinä paljon uutta tietoa Nautelankoskesta ja alueen historiasta. Aiemmin en ole ehkä osannut edes ajatella, miten paljon jokeen ja sen ympäristöön liittyy. Se on ollut monin tavoin todella olennainen osa monien ihmisten elämää. Jokea ja sen ympäristöä on hyödynnetty jokaisena vuodenaikana eri tavoin. Joella on siis ollut monenlaisia merkityksiä.