Kun lähes kolme kuukautta sitten aloitin työharjoitteluni hädin tuskin vapun juhlallisuuksista toipuneena, en tiennyt mitä odottaa. Kun nyt muistelen kuluneita viikkoja taaksepäin, en oikein vieläkään kykene hahmottamaan, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Harjoittelussa kokemaani on vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta tiivistää yhteen blogitekstiin.
Kilistelyä näyttelysarjan alkuvaiheessa. Kuva: Maija Mäki.
On hämmästyttävää, miten kolmeen kuukauteen on mahtunut niin paljon erilaisia työtehtäviä. Parasta harjoittelussani onkin ollut juuri se, että tässä projektissa harjoittelija on ollut avainasemassa ja päässyt toteuttamaan itseään mitä erilaisimmin tavoin. Osaamiseeni on aina luotettu – jopa silloin, kun en itse omista taidoistani olisi aivan vakuuttunut ollutkaan.
Taittohommiin minut pistettiin, vaikkei minulla kokemusta ollutkaan. Radioaalloilla esitin asiantuntijakommentteja aiheeseen, johon en voi sanoa liiemmin perehtyneeni. Esinetekstejä askartelin, vaikka olen tunnettu siitä, että suoraan leikatun reunan todennäköisyys on tuotoksissani hyvin pieni. Lisäksi vedin opastettuja kierroksia paikassa, joka osoittautui tutummaksi opastetuille kuin minulle. Kaikesta kuitenkin kunnialla selvittiin ja varmasti paljon myös opinkin. Uimataidottomana veteen paiskautuminen voi näemmä olla yllättävän käyttökelpoinen oppimismetodi korkeakouluharjoittelijalle. Suosittelen silti lämpimästi tuleville harjoittelijoille vähintäänkin ATK-ajokortin suorittamista, ellei kaipaa ylimääräistä jännitystä elämäänsä.
Muistihuoneen päivystysvuorollani Forum Marinumilla 6.7.2011 syntyi Aurajoki-aiheista taidetta. Kuva: Miia Raivikko.
Viime blogini jälkeen olen muun muassa taittanut sarjamme päättävän näyttelyn tekstejä sekä syksyisen Studia Generalia -luentosarjan julistetta, päivystänyt Aurajokiteeman puitteissa Muistihuoneella ja pystyttänyt naisten koululiikuntamuistoja esittelevän näyttelyn Nummen kirjastoon toisen opiskelijan suosiollisella avustuksella. Näyttelyn nimikkoesine tamburiini herättää varmasti monissa kävijöissä vahvoja muistoja ja mielleyhtymiä. Tamburiinin lisäksi Jäkärlän koulu lainasi avokätisesti näyttelyämme varten liikuntavarusteita jumppapuvuista pesäpalloräpylään.
Näyttelyä pystyttäessämme jouduimme kokemaan, kuinka joskus täytyy oppia luopumaan elintärkeiltä vaikuttaneista ideoista – tai suksista. Harmaat aivosolumme eivät kerta kaikkiaan kovankaan pohdinnan jälkeen keksineet suksille ja bambusauvoille sopivaa sopukkaa näyttelytilasta. Tämä oli harmillista, sillä niin itselleni kuin kirjastonhoitajillekin sukset nostivat heti kouluaikaisia muistoja mieleen. Näyttelyn onnistumiseksi täytyy kuitenkin joskus tehdä luovia ratkaisuja, ja voin vakuuttaa, ettei ainutkaan näyttely ole vielä kertaakaan toteutunut yksi yhteen näyttelysuunnitelman kanssa.
Vaikka välillä on saattanut joutua pähkäilemään ratkaisua hieman kummallisiinkin tilanteisiin, pulaan minua ei ole koskaan jätetty. Apua olen saanut sekä hankkeen että kansatieteen oppiaineen ihanilta oppiäideiltä ja -isiltä, joita haluan kiittää työharjoitteluni antoisuudesta. Harjoitteluni ei olisi myöskään onnistunut ilman kaikkia niitä turkulaisia naisia, jotka ovat ennakkoluulottomasti antaneet muistonsa käyttöömme ja toimineet myös innokkaana yleisönä näyttelyillemme ja tapahtumillemme. Toivon, että työmme on herättänyt ajatuksia ja tuonut myös esiin sen, ettei historian tarvitse olla vain suurmiesten saavutusten kertaamista. Aivan yhtä arvokasta on taltioida arkipäivän kokemusmaailmaa.
Orastavissa lomatunnelmissa tutuksi käyneen tietokoneen äärellä Fennicumissa. Kuva: Sanna Saarto.
Vaikka harjoitteluni alkaa lähestyä loppuaan, Naisten Turku ei osaltani jää tähän. Syksyllä sukellan gradunteon syövereihin aiheen parissa. Lisäksi pääsemme elokuussa tutustumaan vielä turkulaisnaisten kuorolauluharrastukseen entisen Aurakadun tyttökoulun, nykyisen nuorisokeskus Vimman tiloissa 17.8.–1.9.2011. Kouluaikaisia musiikkimuistoja on mahdollisuus verestää nostalgisessa yhteislaulutilaisuudessa ke 24.8.2011 klo 17 alkaen.
Syksyllä Forum Marinumin tiloissa alkaa kaikille avoin, monitieteinen Studia Generalia -luentosarja, jossa nivoutuvat yhteen kaksi teemakokonaisuutta, Naisten kaupunki ja Aurajoen kulttuuriympäristö. Sitä ennen aion kuitenkin viettää ansaittua kesälomaa ja nauttia Aurajoen rannalla kesäisestä Turusta. Minun Aurajokeni on sellainen, jossa pienen ystäväni häntä viuhtoo hurjasti, kun koira pääsee kuumalla ilmalla jokeen vilvoittelemaan. Aurajoen vehreät maisemat herättivät niin ikään minut uuteen päivään ja antoivat energiaa pyöräillessäni aamuisin töihin Tuomaansillan yli kohti yliopistoa.
Naisten kaupunki -osahankkeen harjoittelija viilettämässä Piispankatua kohti uusia haasteita. Kuva: Kalle Nikander.
Kun vaaleanpunaisten muistilappujen liimapinta alkaa kuivua ja lattia täyttyä työpöydältä alas varisseista muistin paloista, on aika lausua haikeat jäähyväiset Henrikinkadun työpisteelleni Fennicumin kolmannessa kerroksessa. Naisten kaupunki -osakokonaisuuden harjoittelija kiittää ja kuittaa. Kesä Naisten kaupungissa on ollut unohtumaton ja jokainen näyttely jää varmasti mieleen omalla tavallaan. Työharjoittelu muistojen parissa on tuottanut paljon uusia muistoja joskus myöhemmin kerrottaviksi.