Aloitimme vierailemalla näyttelypaikoilla. Siellä katsoimme huoneiden värejä ja muotoja, otimme mittoja ja pohjapiirroksia. Meidän oli nähtävä tilat, joihin viestinnällä on tarkoitus opastaa yleisöä. Mietimme näyttelyiden visuaalisen ilmeen sopivuutta esimerkiksi Vimman keltaisiin seiniin ja Heidekenin ikkunoiden ja ovien muotoihin. Osallistuimme opetustapaamisiin ja kävimme kerran Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen arkistossa saamassa ammattilaisen opetusta PhotoShopin ja InDesignin käytöstä.
Valikoimme vanhoja valokuvia saman arkiston kokoelmista, jossa saimme taitto-opetustunnin. Turun yliopiston kuva-arkiston digitoituja kuvia sai katsoa myös internetin kautta, mutta siellä on vain yliopiston toimintaa sivuavia kuvia. Yliopistoelämää esittävistä kuvista löysimme esitteen etupuolelle valitsemamme kuvan naisesta Yliopistonmäellä. Kääntelimme tuota kuvaa PhotoShopilla niin, että nainen katsoo esitteessä oikealle, kun alkuperäisessä kuvassa hän katsoo vasemmalle. Kulttuurien tutkimuksen arkiston kuvista skannautimme itsellemme lukuisia, joista edelleen valitsimme mitä käyttäisimme. Naisten kuvien lisäksi hankimme kuvia Turun maisemista.
Maisemakuva joesta ja Pinellan pylväiköstä sopi julisteen suunnittelemisen pohjaksi, koska siinä oli tarpeeksi väljää tilaa teksteille ja tunnistettava muttei kliseisesti kuvattu turkulainen maisema. Lisäksi kuva on julistemaisesti pystysuuntainen. Kuvassa on muutama pieninä näkyvä henkilö, joista yksi on romaninainen. Harkitsimme siirtävämme julisteeseen muitakin naisten kuvia leikattuina muista valokuvista, mutta tekstikin vei paljon tilaa. Oli mietittävä, mitä informaatiota näyttelyistä mahduttaisimme julisteeseen. Sommittelimme kustakin näyttelystä kertovia tekstinpätkiä sekä otsikkoa eri tavoin: hajanaisemmin ja kurinalaisemmin, nostimme ja laskimme otsikkoa, kokeilimme tekstejä vasemmalla, oikealla ja puoliksi kummallakin puolella. Yksi haaste oli, että mustien tekstiemme tuli erottua mustavalkoisesta julistepohjasta. Sellaisen värityksen valitsimme, koska samantapaista oli jo aiemmin käytetty Naisten Turun muistelupajojen viestinnässä. Mustavalkoinen väritys on perinteinen ja hillitty. Emme kuitenkaan käyttäneet kalsean tavallista mustavalkoista, vaan kokeilimme seepian eri sävyjä ja valitsimme niistä julisteen sävyn.
Hyväksytimme kaikki suunnitelmamme hankkeen koordinaattorilla ja muilla kulttuuripääkaupunkivuoden viestintää valvovilla henkilöillä. Lähetettyämme ensimmäisen version julisteesta ja esitteestä koordinaattori pyysi meitä suurentamaan kulttuuripääkaupunkihankkeen logoja, lisäämään julisteeseen vähän tietoa hankkeesta, johon näyttelysarja kuuluu sekä lisäämään vähän väriä esitteeseen. Värityksessä selailimme läpi sinertäviä, punertavia, rusehtavia, vihertäviä, kellertäviä ja violetteja värimahdollisuuksia ja kokeilimme heittovarjoja. Logot olivat julisteen ja esitteen ensimmäisissä versioissa pieninä, mustina ja alareunassa. Korjausehdotuksen jälkeen otimme käyttöön oranssit ympyrälogot, jotka asetimme aiempaa kookkaampina keskemmälle painotuotteita. Esitteeseen sopi, että nainen valokuvaa kulttuuripääkaupungin palloa, joten sijoitimme pallon sen seikan huomioiden.
Mietimme pitkään, miten moneen osaan taitettava esitteen tuli olla. Sen ulommalla puolella on kuva naisesta Yliopistonmäellä. Sisemmälle puolelle yksi ryhmämme jäsenistä piirsi tyylitellyn kartan, jossa näkyvät näyttelypaikat. Kartan yleisväritys on hillitty, mutta Aurajoki sai siinä sinisen värin ja näyttelypaikat merkikseen pienet oranssit ympyrät. Karttasivulla ovat näyttelyiden osoitteet ja aukioloajat.
Julisteen ja esitteen suunnittelun lisäksi tehtäviimme kuului luentosarjaa mainostavan PowerPoint-dian tekeminen kirjastoissa näytettäväksi. Siihen sovitimme pohjaksi mukavaa kuvaa kahdesta eri-ikäisestä hymyilevästä naisesta ja heidän välissään istuvasta pikkulapsesta retkihuovalla Ruissalossa. Kuvassa oli hyvä tunnelma, mutta tekstit eivät erottuneet sen päälle asetettuina, joten päädyimme käyttämään tavallista kulttuuripääkaupunkivuoden PowerPoint –pohjaa.
Vähän mainosmateriaalin suunnittelua myöhemmin taitoimme näyttelykäsikirjoituksia tehneiden ryhmien tekstejä. Pyysimme heitä selittämään, millaiseksi he olivat ajatelleet kuvien sijoittelun teksteihin nähden.