Naisten kaupunki -hankketta konkretisoivan näyttelyn ideoiminen lähti välittömästi käyntiin, kun vierailimme Nummen kirjastossa ja tarkastelimme tulevia näyttelytiloja. Näyttelymme tulee pääosaisesti sijaitsemaan kirjaston sisääntuloaulan viereisessä tilassa, jossa on paljon seinätilaa. Koska käytettävissä olevat vitriinit puolestaan on sijoitettu kirjaston lastenosastolle, olisi luontevaa jatkaa osa näyttelystä sinne. Kirjaston tilat ovat avarat ja valoisat, joten minkäänlaista ongelmaa näyttelyn sijoittamisessa ei ilmennyt; päinvastoin näimme heti mielessämme mihin kyltit ja esineet sijoittuisivat.
Näyttelyn teemaksi muotoutui kuin itsestään koululiikunta. Se on aihe, josta jokaisella on omakohtaisia kokemuksia ja ennen kaikkea mielipiteitä. Koululiikunta herättää kaikissa jonkinlaisia, usein hyvin voimakkaitakin, tuntemuksia. Jo varhain tuntuikin luontevalta keskittää näyttely enemmän muistojen ja kokemusten ympärille, kuin rakentaa jonkinlainen tarkka kuvaus koululiikunnan kehityksestä Suomessa. Näyttelyn tarkoitus olisi ennen kaikkea herättää omia muistoja ja tuntemuksia.
Kuvien hankkiminen näyttelyämme varten osoittautui ongelmalliseksi. Koska budjetti tulisi olemaan pieni, ei esimerkiksi Museokeskuksen kuva-arkistoon juuri ollut asiaa. Lopulta suuntasimme Turun Sanomien arkistoon, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Löysimme erittäin ystävällisen ja auttavaisen arkistonpitäjän avulla runsaasti kauniita vanhoja ja uudempiakin valokuvia, jotka kuvaavat lasten ja nuorten koululiikuntaa.
Näyttelyn suunnitteleminen on ollut mielenkiintoinen prosessi. Jos projekti starttaisi nyt alusta, olisimme varmasti kiinnittäneet enemmän huomiota aikatauluun. Kuten yleensä, suunnittelutyön jälkeinen toteutusvaihe on jäänyt hieman viime tippaan. Onneksemme meillä on ollut alusta asti suhteellisen selkeä visio siitä, mitä haluamme käsitellä ja millä tavoin, joten tekstienkin kirjoittaminen on käynyt suhteellisen kivuttomasti. Myös selkeä työnjako on auttanut asiaa.
Joka kerta, kun olemme kokoontuneet suunnittelemaan näyttelyä, olemme muistelleet myös omia kokemuksiamme liikuntatunneista. Näin monet unohtuneet asiat palasivat selkeänä mieleen: liikuntasalin tuoksu, voimistelutossujen ääni puulattiaa vasten, pillin kimeä ääni ja tietysti ne kaikki inhokkilajit, joiden taki tunnin loppumista odotti ennen kuin se oli ehtinyt alkaakaan.