Kyllä niitä kestäviäkin siltoja Turussa on ollut, ja jo varhain. Katastrofikin on vähän suhteellinen käsite, kun kaupunkilainen siunaa mediassa, että miten nykyisin voi tällaista tapahtua? Meillä tuo joen kapea luonne on ehkä liian kauan helpottanut räknäämis- ja rakennuspuuhia. Mikään ei tietysti ole viisaampi kuin suomalainen siltainsinööri… paitsi ehkä majava, se menee sateella veden alle.
Myllysilta syyskuussa 2010. Kuva: Timo J. Virtanen
Isommilla väylillä on aluksi saanut pistää useamman ponttoonin vierekkäin, mikäli on halunnut välttyä toistuvilta lauttamatkoilta. Tonavan Gibraltariksi kutsuttu joen mutka nykyisen Novi Sadin (Neoplanta) kohdalla on eräs niistä roomalaisten Limeksen paikoista, joiden kohdalla väellä on aina syystä tai toisesta ollut asiaa väärälle puolen väylää. Kerrotaanhan näistä Istros/Ister tarinoista ja egyptiläisten navigoinneista, mutta ainakin jo Suleiman Suuri pisti suurvisiirinsä värkkäämään kyseiselle paikalle kulkukelpoisen ponttoonisillan. Petrovaradinin kallio tekee jokeen selkeän mutkan ja samalla kukkula on vetänyt puoleensa asukkaita jo hieman aikaisemminkin, ainakin varhaisena paleoliittina. Kiinteä vartiopaikka sai myöhemmin rinnalleen ”sillanpääaseman” toiselle puolen jokea, nykyisen kaupungin ydinkeskustan paikkeille. Siltoja tuli ja meni. Historiaa on helppo lukea menneenä, tuolloin nuo sodat ja räjäytetyt sillat kuuluvat ikään kuin asiaan. Suurvisiirit ja Habsburgit eivät tunnu koskettavan nykyistä arkielämää. Mutta entä kymmenisen vuotta sitten?
1.huhtikuuta 1999 kello 05:05 kaksi NATO-koneen ohjusta tuhosi Novi Sadin vanhan sillan. Kuolonuhreilta ei vältytty. Kaksi päivää myöhemmin hyökkäys uusimmalle Bridge of Liberty sillalle tapahtui myöhemmin aamupäivällä 10:20, kun ihmiset ja autot olivat jo sillalla. Tämän jälkeen iskut seurasivat 21.4. ja 26.4. välisenä aikana toistuvina. Myös Zsezeljin silta tuhoutui ja ihmiset palasivat käyttämään työmatkoillaan ja arjessaan veneitä ja lauttoja. Tilastojen mukaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä ylitti Tonavan Novi Sadin kohdalla huhti- ja lokakuun 1999 välisenä aikana. 15. syyskuuta avattiin uusi kelluva silta, josta suurvisiirikin olisi varmaan ollut ylpeä.
Sinällään mukavaa, ettei sattunut noihin aikoihin olemaan paikalla. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin kaikki uudet sillat on kävelty läpi. Korkeanpaikankammoisille kapeat jalankulkukarsinat kyllä tuottavat ylimääräisiä kaiteeseen takertumisia. Tuulikin heiluttaa aika rankasti Libertyä. Kosovon sodasta suomalaiset eivät tiedä vieläkään juuri mitään. Totta, sehän käytiin Balkanilla eikä Euroopassa.