Heideken on ollut tärkeässä osassa turkulaisten elämässä. Siellä on synnytty ja hoidettu synnytyksiä 1890-luvulta alkaen. Perimätietoon kuuluu, että aidoksi turkulaiseksi pääsee vain syntymällä Heidekenillä. Sen toiminta synnytyslaitoksena päättyi kuitenkin vuonna 1995.
Heideken työpajassa olemme muistelleet laitoksen toimintaa, siellä syntyneiden, työskennelleiden ja synnyttäneiden kanssa. Pajaan on osallistuttu myös sen perusteella, että oma lapsenlapsi on siellä nähnyt ensimmäistä kertaa päivänvalon. Heidekenin erityisyys on noussut esiin, kun on verrattu synnytyskokemuksia muissa laitoksissa. Päällimmäisenä kokemuksena on ollut Heidekenin kodinomaisuus ja siellä vallinnut yhteisöllisyys. Isoissa synnytyssaleissa saatettiin ponnistella monenkin naisen kanssa samaan aikaan ja yhteisissä huoneissa hoidettiin vauvoja ja jaettiin kokemuksia. Entinen lastenhoitaja muisteli, että vauvatkin vietiin kärryillä äideille yhtäaikaa syötettäviksi, niin että parhaimmillaan yhdessä kärryssä oli 16 lasta. Yhdessä on myös muisteltu hoitokäytäntöjen muuttumista, esimerkiksi vierihoidon kehittymistä ja isien tuloa mukaan synnytyksiin.
Olemme käyneet muistelupajalaisten kanssa tutustumassa nykyiseen Heidekeniin, josta on tullut lastensuojelulaitosten järjestämä Perhetalo. Kävimme myös Terveydenhuoltomuseossa, jossa saimme tutustua oppaan välityksellä terveydenhuollon välineistön ja käytäntöjen muutoksiin sekä Heidekenin vanhaan esineistöön.
Pajassamme turkulaisuus ja naiseus ovat olleet vahvasti esillä. Heideken on selvästi merkinnyt itsensä turkulaisten muistiin paikkana, josta on liikkunut paljon tarinoita vahvoista lääkärhahmoista vintin kummitukseen asti. Se, että pajan kaikki muistelijat ovat olleet naisia, on mahdollistanut ainutlaatuisen ilmapiirin muodostumisen, jossa on voitu jakaa positiivisten muistojen lisäksi myös surullisempia ja vaikeampia asioita. Naisten kesken on voitu vapaasti keskustella myös synnyttämiseen liittyvistä fyysisistä puolista. Synnytyskokemusten jakaminen Heidekeniin liittyen on selkeästi ollut antoisaa, sillä myös pajaa sivusta seurannut toimittaja sekä museolla meitä kierrättänyt opas ovat osallistuneet tarinointiin.