Jäkärlän urheiluseuran naisjaoston ompeluseurassa sukkapuikot viuhuvat kun jaoston rouvat neulovat villasukkia ja keskustelevat tulevista joulumyyjäisistä. Itse ihastelen työparini Marja-Leena Hämäläisen kanssa pöydän päässä näytille tuotuja tossuja, villasukkia ja tumppuja, jotka rouvat ovat tehneet. Niitä on paljon ja monissa villasukissa ja tumpuissa on palmikkokuviota silmukoiden tasaisuuden kieliessä pitkästä neulomiskokemuksesta. Samalla yliopiston nauhuri tallentaa keskustelua, joka keskeytyy kun keittiössä puuhastellut rouva ilmoittaa, että kahvi on tippunut. Mutta miten tämä liittyy Naisten kaupunki 2011- hankkeeseen?
Marja-Leena Hämäläisen kanssa vetämäni käsityömuisteluryhmän tarkoitus on ollut tutkia turkulaisten käsitöiden tekemistä. Aihe syntyi jo viime keväällä kun itse kävin työväenopiston kansallispukukurssia. Kurssilla oli paljon rouvia, jotka käyttivät viikossa useita tunteja erilaisten käsitöiden parissa. Samalla aloitin pro gradu- työni tekemistä, jossa käsittelen vaatetusta. Yllätyksekseni kansatieteen osastot vaatetuksesta ja käsitöistä olivat hyvin vaatimattomat. Huomasinkin, että käsitöiden tekeminen, erityisesti kutominen ja virkkaaminen tuntuvat elävän ihmisten keskuudessa nousukautta, mutta siitä mitä ihmiset tekevät, kuinka paljon ja miten tai mitä se heille merkitsee, ei oikeastaan tiedetä. Kun sitten hankeen muistelutyöpajoja ideoitiin, päätin esittää yhden muistelupajan aiheeksi käsitöitä.
Muistelupajallemme kävi kuitenkin, että osanotto kirjastolla on ollut vähäistä, käyjiä mitenkään väheksymättä, päinvastoin. Jouduin itsekin miettimään, miksi aihe ei kiinnostanut. Ehkä mainostus on ollut vääränlaista, mutta luulen, ettei innokkaillekaan käsitöiden tekijöille ole tullut mieleen mitä merkityksiä käsitöiden tekemisessä on voinut heille olla. Onhan naisten muitakin töitä tutkimuksesta alkaen väheksytty ja usein, jos muut väheksyvät, niin tekijä itse saattaa joutua tämän harhaluulon valtaan. Emme kuitenkaan lannistuneet vaan, päätimme Marja-Leenan kanssa, että vuori lähtee Muhammedin luo. Nyt olemme käyneet haastattelemassa Jäkärlän urheiluseuran noin kymmenen rouvan ompeluseuraa ja ryhmähaastattelu osoittautui hyvin antoisaksi. Aiomme jatkaa myös kirjastokäyntejä mutta käymme myös haastattelemassa toista ompeluseuraa, jossa kokoontuu Turun yliopiston opiskelijoita. Minua nimittäin alkoi kiinnostaa, eroavatko ompeluseurat toisistaan kun eri seurojen osallistujien ikäero on jopa 50 vuotta?