Tiistai 27.9.2011 oli tapahtumia täynnä, sillä oman Studia Generalia -sarjamme tapahtuman lisäksi (Forum Marinum, prof. Maunu Häyrynen: Joen ikonografia) järjesti hankkeidemme pitkäaikainen yhteistyökumppani Aurajokisäätiö Liedon kunnantalolla seminaarin Aurajoen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Tarkoituksena oli koota yhteen eri alojen asiantuntijoita pohtimaan jokilaakson tilannetta mm. työstettävän uuden Aurajoen kehittämisohjelman kannalta. Kunnanjohtaja Terhi Isotalon yleiskatsauksen jälkeen kuultiin säätiön toiminnanjohtaja Sinikka Kauko-Vainion ajatuksia joen hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä. Hänen kokemusperustainen pohdintansa kosketteli kuvakertomuksen avulla laajasti säätiön toiminnan yhteyksiä, mahdollisuuksia ja esteitä.
Päivän ensimmäinen varsinainen asiantuntijaosuus muodostui mm. alustuksista joen ravinnekuormitukseen (Janne Suomela), vesihuollon muutoksiin (Irina Nordman) sekä maatalouden ympäristönsuojelullisiin näkemyksiin (Ari Kulmala). Esitelmät kuvasivat hyvin Aurajoki-puhunnan asiantuntijoiden valtavirtaa: huolta vedenlaadusta ja riittävyydestä. Vaikka kaikki edelliset näkökulmat ovat tavallaan arkielämän toimien kautta keskeisiä myös hankkeemme keräämässä ja käsittelemässä aineistossa, muodostui päivän toinen osuus kuitenkin läheisemmäksi. Tällöin olivat esillä sekä kalastukseen ja ravustukseen liittyvät tutkimukset (Olli Ylönen) että ennen kaikkea muistitietoon liittyvät kysymykset (Roope Lipasti ja Helena Ruotsala).
Kalastusalueen isännän informatiivinen kala-rapu coctail esitteli eri hankkeiden lisäksi taimenien istutustoimien tunnuslukuja ja käytäntöjä sekä mm. Halisten kalaportaan toimintaa. Tähänkin näkökulmaan meillä on tavallaan yhteys muistitiedon kautta, sillä saunan padassa keitetyt rapusaaliit, siirtokarjalaisten kalastusinnokkuus tai ”se jättihauki” ovat ainakin yläjuoksulla hyvin edustettuina aineistossamme. Kotitarvekalastuksen vaihtuminen jalokalojen istutukseksi ja virkistyskalastukseksi on kokonaisuudessaankin kiinnostava prosessi.
Seminaarin lähetessä loppuaan ja mm. turkulaisten poistuessa, kuulimme vielä mainitut kaksi, keskenäänkin myönteisesti erilaista ”muistiesitelmää”. Kirjailija Lipastin osuus ”Ajatusten Aurajoki – muistoja joesta” keskittyi yleisesti omakohtaiseen jokimuistin rakentamiseen, vaikka viitteitä tuli 1600-luvun joen saastuneisuuteen (vrt. Rauno Lahtinen) ja 1700-luvun jokiteollisuuteen (vrt. Prunkkalan paperitehdas). Roope kehitteli jokeen liittyvää henkilökohtaista muistireviiriä kuulijaystävällisellä tavalla sillankaiteella kävelystä sinisiin vedensuodattimiin. Mikä parasta hän lupasi toimittaa koko jutun arkistoitavaksemme hankkeen tuotteisiin. Professori Helena Ruotsala puolestaan käsitteli otsikolla ”Ihmisten joki – kohtaamisia ja kysymyksiä Aurajoella” sekä joen merkitystä mm. muistijälkien, identiteetin, mentaalisen yhteyden ja kansallismaiseman kannalta että tarkemmin myös hankkeemme sisältöjen kautta (mm. Muistihuone). Muistitiedon ja muistitietotutkimuksen luonnetta ja tarpeellisuutta käsittelevä osuus tuli esimerkiksi jatkosuunnitelmien kannalta varmasti tarpeeseen.
Loppukeskustelu oli varsin lyhyt, mutta muistutimme vielä Helenan kanssa studia generalian olemassaolosta ja sivustomme sähköisestä keruutyökalusta. Kiinnostuneita osallistujiakin löytyi yleisöstä. Lopuksi muistutin vielä vanhasta ajatuksesta yhdistää opetuksessa ja tutkimuksessa voimia monitieteiseksi ”Aurajoki -approksi” (vrt. Jorma Rinta-Kanto). Loppusanoissaan puheenjohtaja Isotalo korosti seminaarin merkitystä uuden kehittämisohjelman syntymisessä. Mielenkiinnolla odotamme minkälaisen roolin arkielämän joki ja siihen liittyvä tutkimus ja opetus saavat.