Entinen synnytyssairaala Heideken täyttyi aurinkoisena toukokuun viikonloppuna kävijöistä, kun Kerrottu ja koettu Turku -hankkeen Naisten kaupunki -osakokonaisuus järjesti sekä lauantaina 21.5. että sunnuntaina 22.5. muistelukierroksia. Rakennuksen jykevien seinien sisällä vieraili viikonlopun aikana lähes 90 muistelijaa. Pääosassa olivat Heidekenillä työskennelleet ja synnyttäneet – omasta syntymästä kun on perin vaikea muistaa mitään, kuten eräs kävijä totesi.
Perhetalo Heidekenin pihaan kerääntyi sunnuntaina paljon aiheesta kiinnostuneita. Kuva: Salla Tenkanen.
Entisessä synnytyssalissa pohdittiin, näyttikö se tosiaan tältä. Kuva: Salla Tenkanen.
Jokaisessa ryhmässä ihmetystä herätti synnytyssali: ”Oliko se tosiaan näin pieni?”. Joillain oli hyvinkin tarkkoja muistikuvia siitä, missä kohtaa salia heidän sänkynsä oli sijainnut tai mitä he olivat nähneet ikkunasta ulos katsoessaan. Maiseman huomattiin muuttuneen. Yläkerrassa kävijät ilahtuivat löytäessään nykyisen kahvihuoneen sisäänkäynnin lasi-ikkunan, jonka takaa vauvoja oli kurkisteltu. Oman osansa muisteluista saivat synnytyslaitoksen vehreä piha ja pihan puurakennuksessa 1970-luvulla perheineen asunut talonmies.
Siinä missä yksi muisteli Heidekenissä vielä 1960-luvulla toiminutta omaa keittiötä ja sen maittavaa ruokaa, toinen muisti lääkäriopiskelijat, jotka asustivat harjoittelunsa ajan yläkerran leikkaussalin viereisessä huoneessa. Jonkinlaista humoristista symboliikkaa turkulaiset näkivät siinä, että synnytyslaitoksen leikkaussali toimi myöhemmin Ammattikorkeakoulun rehtorin kansliana. Muistipa joku mainita Harmaan Rouvankin – Heidekenin oman kummituksen.
Vaikka moni muisteli Heidekenin yhteisöllisyyttä ja kodinomaisuutta lämmöllä, eivät muistot ole kaikille yhtä kultareunuksisia. Eräs kätilö muisteli alakerran siivessä itkettyjä suruja. Tämä oli surun siipi, sillä pienessä leikkaussalissa suoritettiin raskaudenkeskeytyksiin liittyviä toimenpiteitä. Joidenkin mieliin modernimmassa TYKSissä koettu synnytys oli jäänyt Heidekeniä miellyttävämpänä. Miehet taas muistivat Heidekenin ovien jykevyyden, ne kun eivät vielä 1960-luvulla saattotilanteessa heille auenneet.
Muistelukierrosten saavuttamasta suosiosta ja näyttelyn herättämästä mielenkiinnosta päätellen Heidekenin synnytyslaitoksella on merkittävä asema turkulaisten identiteeteissä ja muistilokeroissa – kenties jopa suurempi nyt kuin sairaalan toiminnan vuosina. Vaikka nykyistä Perhekeskus Marakattia on vaikea tunnistaa enää synnytyssaliksi tai yläkerran kokoustiloja potilashuoneiksi, olivat kävijät ilahtuneita Heidekenin paluusta juurilleen – onhan nykyinen Perhetalo täynnä lapsia ja vipinää.
Heidekenin portti on jälleen auki turkulaisille ja heidän lapsilleen. Kuva: Salla Tenkanen.