Date: Tue, 18 Oct 1994 16:00:39 +0200 (EET) From: Esa Itkonen <eitkonen@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: esittaminen ja selittaminen
Ensimmaisessa vastineessaan Heikki Lempa esitti merkillisen vaitteen, jonka mukaan Sarajevon laukausten ja Versaillesin suhde on samanlainen pelkka 'ajallinen konstruktio' kuin vaikkapa Intian kielitieteen ja euroopan keskiajan kielitieteen (tai miksei samanaikaisen Keski-Amerikan 'kielitieteen') suhde; ja viimeksi mainituilla ei ollut minkaanlaista kausaalista suhdetta. Minusta tassa on ero; eihan kausaalisesti vaikuttavan tekijan tietenkaan tarvitse olla valttamaton, eika se yleensa olekaan. 'Ketjussa' voi olla vaikka kuiknka monta jasenta perakkain JA rinnakkain; silti ketju on jotain aivan muuta kuin ei-ketju. Kysymys arvojärjestyksesta/paremmuudesta. Minusta yksi siihen miksi uuden ajan luonnontieteen historia puhuu niinkin paljon Newtonista on se, etta han oli niin hyva; han oli parempi kuin muut; han oli itse asiassa paras. Paremmuuden kasite on rakennettu tieteen sisaan; kuvitelkaa tieteenharjoittajaa, joka haluaisi olla ehdoin tahdoin huonompi kuin kaikki muut. Han ei olisi TIETEEN harjoittaja. Minusta paradokseja pitaa valttaa silloin kun voi. On paradoksaalista vaittaa etta Newton tai Einstein ovat niin paljon esilla koska tieteessa on mahdotonta tehda ero oikean tai vaaran, hyvan tai huonon valilla. Eroaako tieteen historia tassa suhteessa muusta historiasta? Olen ehdottanut kahdelle professoritasoiselle historioitsijaystavalleni (tai historioitsijoille joita luulin ystavikseni) etta pitaisin tasta esitelman. Ainoa reaktio oli suuri hiljaisuus. Asioiden 'esittaminen' edustaa 'pattern explanation'-termin alla tunnettua selitystyyppia. Etymologia eli sanahistoria on sita tyypillisimmillaan. Monelta alueelta kootaan faktoja, ja jos ne viittaavat samaan suuntaan, ilmio on selitetty. No, tuli jo muutenkin liian pitka viesti. Esa Itkonen