Date: Thu, 20 Oct 1994 12:21:09 -0500 (CDT) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: esittaminen ja selittaminen
On Thu, 20 Oct 1994, Timo Ala-V{h{l{ wrote:
>
>
> On Tue, 18 Oct 1994, Esa Itkonen wrote:
>
> > Kysymys arvojärjestyksesta/paremmuudesta. Minusta yksi siihen miksi uuden
> > ajan luonnontieteen historia puhuu niinkin paljon Newtonista on se, etta
> > han oli niin hyva; han oli parempi kuin muut; han oli itse asiassa paras.
> > Paremmuuden kasite on rakennettu tieteen sisaan; kuvitelkaa
> > tieteenharjoittajaa, joka haluaisi olla ehdoin tahdoin huonompi kuin
> > kaikki muut.
>
>
> on tukeuduttava oman aikansa sivistyksen tasoon. Siksi aate- ja
> oppihistoriallin ranking-lista laatiminen on aina voimakkaasti sidottu
> siihen hetkeen, jolloin arvostelu laaditaan.
>
> muihin oppineisiin. Kriteereina voivat olla esim. ristiriidattomuus ja
> kauneus.
Olen samaa mielta. Historiallinen arviointi on erilaista kuin luonnontieteellinen. Yksi mahdollisuus voittaa tata historiallisuuden kaoottisuutta on vedota - taiteiden arviointia lainaten - klassisuuteen. Perinteisesti oppihistoria on ollut klassisten tekstien arviointia ja analyysia (kuten sosiologia usein on klassisten teorioiden testaamista). Talloin kai paremmuusjarjestys on suhteellisen helppo ratkaista, koska tekstien maara on rajallinen. Mutta onko tama tyypillista ihmistieteellista tutkimusta? Eivatko esim. historioitsijat pyri avaamaan uusia kysymyksia, joita nama klassiset tekstit eivat valttamatta edes koskettele? Talloin sellaiset klassisuuden kriteerit kuin ristiriidattomuus (harmonia) tai kauneus eivat valttamatta riita paremmuusjarjestyksen luontiin.
Heikki Lempa