Date: Thu, 20 Oct 1994 13:51:32 +0200 (EET)
From: Timo Ala-V{h{l{ <talavaha@kruuna.hut.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Re: esittaminen ja selittaminen
On Tue, 18 Oct 1994, Esa Itkonen wrote:
> Kysymys arvojärjestyksesta/paremmuudesta. Minusta yksi siihen miksi uuden
> ajan luonnontieteen historia puhuu niinkin paljon Newtonista on se, etta
> han oli niin hyva; han oli parempi kuin muut; han oli itse asiassa paras.
> Paremmuuden kasite on rakennettu tieteen sisaan; kuvitelkaa
> tieteenharjoittajaa, joka haluaisi olla ehdoin tahdoin huonompi kuin
> kaikki muut.
Minakin uskon, etta jotkin tekstit ovat parempia kuin jotkin toiset. Katson myos ettei aatehistorioitsija tarvitse itse olla nero voidakseen arvioida klassikkojen teksteja; eihan nyrkkeilyssakaan erotuomarin tarvitse olla yhta hyva nyrkkeilija kuin mita ovat ne sikaniskaiset hirviot, joiden tekoja han arvostelee.
Joitain ongelmia kuitenkin on. Jotkin oppineet ovat aina yliarvostettuja ja jotkin toiset aliarvostettuja.
Kysynkin, milla kriiteerein keskinkertainen oppihistorioitsija arvostelee teiteen historian parhaita saavatuksia. Oletan etta han ei voi arvostella menneita ajattelijoita minkaan absoluuttisen mitan mukaan, vaan hanen on tukeuduttava oman aikansa sivistyksen tasoon. Siksi aate- ja oppihistoriallin ranking-lista laatiminen on aina voimakkaasti sidottu siihen hetkeen, jolloin arvostelu laaditaan.
Luonnontieteissa tama ei aiheuta on ongelmia, jos oletetaan, etta kyseessa on tiettyjen yleisesti hyvaksyttyjen alkutekijoiden varaan kasautuva tiedon jarjestelma: Menneet oppineet voi panna paremmuusjarjestyskeen sen mukaan miten lahella he olivat nykyhetkea, tai sitten sen mukaan, miten pitka loikan he tekivat menneesta tannepain.
Jos yleisesti hyvaksyttyja alkutekijoita ei ole, tilanne on hankalampi. Kiinnostavimpia ovat aina ne oppineet, jotka puhuvat niista asioista, jotka kiinnostavat myos oppihistorian tutkijaa.
Tama ongelma voidaan ehka ylittaa siten, etta tutkija unohtaa hetkeksi vertailun ja selvittaa ensin, miten kestavan rakennelman oppinut on rakentanut ja arvioi tuota jarjestelmaa sen sisaisen lujuuden mukaan. Vasta kun tutkija on luonut tuon oppineen ajatuksista kokonaiskuvan, han voi vertailla, miten tuo jarjestelma kestaa vertailun suhteessa muihin oppineisiin. Kriteereina voivat olla esim. ristiriidattomuus ja kauneus.
Terveisin Timo Ala-Vahala