Date: Tue, 11 Oct 1994 10:45:50 -0700 (PDT) From: aollila@utu.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Historiankirjoitus ja Vihreet (fwd)
Hannu kommentoi myyteistä vapautumista, mutta myyttien lisäksi historiantutkija voi joutua varsin tukaliin tilanteisiin tutkimusta tehdessään. Kerrottakoon esimerkki elävästä elämästä:
Väittelin vuosi sitten ja väitöskirjani aihe oli Marttajärjestö. Kun kirjani ilmestyi, minulta tultiin useampaan kertaan kysymään, miten suhtaudun Marttajärjestöön. Ts. jotkut olettivat, että kirjani on jonkinlainen puolustus ko. järjestölle, mutta tulipa muutamia sellaisiakin kommentteja, että kirjastani voi päätellä minun vastustavan ko. järjestöä.
Täytyy tunnustaa, että olin hämmentynyt kun kuuntelin näitä kysymyksiä ja kommentteja. Hämmentynyt siksi, että mietin itsekseni: tätäkö historioitsijalta odotetaan, että joko me legitimoimme tutkimaamme asiaa tai vastustamme sitä. On totta, että legitimoivaa historiantutkimusta on tehty runsaasti. Itse olen kuitenkin ajatellut, että historiantutkijan on oltava kriittinen ja tarkasteltava tutkittavaa asiaa monelta kantilta. Itse olin yrittänyt olla kriittinen väitöskirjassani, ja se ilmeisesti hämmensi muutamia lukijoita: jotkut odottivat, että olisin ilmaissut, olenko ko. järjestön puolustaja vai vastustaja.
Minusta tuo ajatus on täysin absurdi, että historioitsijan pitäisi joko pitää puolustuspuheenvuoroja tai langettaa tuomio tutkimalleen asialle. Ei historioitsija ole tuomari eikä myöskään puolustusasianajaja.
Eikä tämä kokemukseni ole mitenkään harvinainen tai ainutlaatuinen vaan historioitsijat törmäävät tähän ongelmaan tuon tuosta. Kun Irma Sulkunen teki tutkimuksen Miina Sillanpäästä, jotkut moittivat häntä, ettei hän ollut suhtautunut tarpeeksi kunnioittavasti tähän työläisnaisliikkeen legendaan. Tässäkin tapauksessa muutamat odottivat, että uudessa tutkimuksessa Miina Sillanpäätä olisi taas kerran glorifioitu, ja pettyivät kun näin tapahtunut.
Anne Ollila