Date: Tue, 11 Oct 1994 23:34:18 +0200 (EET) From: George H A Bacon <bacon@cc.helsinki.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Historiankirjoitus ja Vihreet (fwd)
On Mon, 10 Oct 1994, heikki emil lempa wrote:
>
> Nahdakseni ne lukemattomat argumentit, joita on esitetty historiallisen
> (ja yleensa ihmistieteellisen) tiedon singularistisesta tai
> narrativistisesta luonteesta (aina uuskantilaisista, Walshiin, Dantoon ja
> Ankersmitiin), ovat vakuuttavasti osoittaneet, etta historia ei tuota
> eika jarjesta tietoaan universaalisen argumenttien muodossa.
> Tietenkaan kukaan historioitsija ei voi valtaa kayttamasta
> argumentteja, jotka ainakin implikoivat tietynlaisen
> universaalisuusvaatimuksen. Ongelman ydin kuitenkin on, etta
> historioitsija ei tuota universaaleja argumentteja (edes
> universaalihistoria ei ole tata) vaan pikemminkin konkreettisia
> kertomuksia. Intuitiivisesti kertomukset taas ovat jotain
> argumenttien vastakohtia. Ne syntyvat pikemminkin hammennyksesta
> tai kykenemattomyydestamme loytaa asioille mitaan yleista
> selitysta. Kun argumenttia "sitoo" yhteen jokin yleinen periaate (tai
> lakilause), niin kertomuksessa se on "vain" juoni. Ja juuri tama on
> ongelman ydin: juonelle ei ole olemassa mitaan yleista eksplikaatiota.
> ... Kun analyyttinen jarki yrittaa palauttaa tiedon tuttuun,
> ts. yleiseen argumenttiin, niin historiallinen jarki yrittaa avata uuden
> mahdollisuuden ymmartaa hammentavia tapahtumia.
>
> Kertomuksellisuuden vaistamattomyys ja yleisen eksplikaation
> valttamattomyys on historiallisen tiedon ongelma, josta ei paasta ulos
> kumpaakaan tieta: joko iloisesti "kertomuksellistamalla" kaiken
> kognitiivisen toiminnan tai vain yleisesti ja abstraktisti vaatimalla
> yleisten argumenttien kayttoa ja juonien eksplikoimista. Eika tama
> ongelma ole vain tieteen sisainen vaan ennen pitkaa silla on
> pragmaattisia seurauksia historiallisen (ja yleensa ihmistieteellisen)
> tiedon yhteiskunnalliseen vakuuttavuuteen. Mitenka kertomusten avulla
> oikein voidaan suunnitella - tai edes kritisoida - yhteiskuntaa?
>
Se, ett{ kertomuksellisuus vaikuttaa minusta ainakin jossakin m{{rin
jonkinlaiselta positivismin krapulalta. Miksi kertomuksellisuus
oikeastaan on ongelma? EIh{n sen sin{ns{ tarvitse merkit{ mit{{n
tutkivalle ja kriittiselle asenteelle vierasta. Narratiivisuushan -
k{yt{n mielummin t{t{ sanaa - on yksi ymm{rt{misen perimm{isempi{
muotoja, mit{ yleisemp{{ periaatetta t{ss{ oikein per{{nkuulutetaan?
Jotakin ylihistoriallista periaatettako? On tietysti r|yhke{{ minun
puoleltani tulla neuvomaan historoitsijoita heid{n omalla alallaan, mutta
luulin tosiaan ett{ n{m{ "covering law" tyyppiset keskustelut olisi jo
turhina kuopattu. Mit{ tekemist{ niill{ ylip{{t{{n voi olla
historiallisen selitt{misen kannalta?
Narratiivisuuden ymm{rt{miseksi ei todellakaan kannata l{hte{ tutkimaan juoniskeemoja. Narratiivisuuden ymm{rt{minen on perimmilt{{n inhimillisen motivaation ja sit{ ohjaavien tekij|iden ymm{rt{mist{. Siihen taas tarvitaan sek{ faktuaalisten ett{ fiktiivisten tekstien tutkimista ja ymm{rt{mist{, muuten ei ole mahdollista ymm{rt{{ jonain historiallisena hetken{ el{neiden ihmisten odotushorisontteja. Kerronnan eri muodoista k{y ilmi - niin hyvin kuin ylip{{t{{n on mahdollista - miten ihmiset ovat mielt{neet inhimillist{ toimintaa generoivat motiivit. Ihmiset ovat temporaalisia olentoja, heill{ on k{sitys menneisyydest{, toiveita, pelkoja ja pyrkimyksi{ tulevaisuuden suhteen sek{ pakko tehd{ p{{t|ksi{ ja toimia siin{ tilanteessa miss{ kulloinkin ovat. N{in ymm{rrettyn{ ajan dimensiot m{{r{ytyv{t inhimillisen toiminnan mukaan: millaisen toiminnan tuloksena nykyisyys on muotoutunut sellaiseksi kuin on; mit{ olisi teht{v{ nyt; mit{ mahdollisuuksia tulevaisuus tarjoaa. N{iden asioiden mielt{mist{ nimitet{{n narratiivisuudeksi. Ajatus historiankirjoituksesta ilman narratiivisuutta on kuin haave fysikasta ilman voiman ja vuorovaikutksen k{sitteit{
Henry Bacon