Re: Historiankirjoitus ja Vihreet (fwd)

heikki emil lempa (helempa@midway.uchicago.edu)
Tue, 11 Oct 1994 23:50:55 -0500 (CDT)


Date: Tue, 11 Oct 1994 23:50:55 -0500 (CDT)
From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu>
To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi>
Subject: Re: Historiankirjoitus ja Vihreet (fwd)

On Tue, 11 Oct 1994, George H A Bacon wrote:

>
>
> On Mon, 10 Oct 1994, heikki emil lempa wrote:
> >
> > Kertomuksellisuuden vaistamattomyys ja yleisen eksplikaation
> > valttamattomyys on historiallisen tiedon ongelma, josta ei paasta ulos
> > kumpaakaan tieta: joko iloisesti "kertomuksellistamalla" kaiken
> > kognitiivisen toiminnan tai vain yleisesti ja abstraktisti vaatimalla
> > yleisten argumenttien kayttoa ja juonien eksplikoimista. Eika tama
> > ongelma ole vain tieteen sisainen vaan ennen pitkaa silla on
> > pragmaattisia seurauksia historiallisen (ja yleensa ihmistieteellisen)
> > tiedon yhteiskunnalliseen vakuuttavuuteen. Mitenka kertomusten avulla
> > oikein voidaan suunnitella - tai edes kritisoida - yhteiskuntaa?
> >
> oikeastaan on ongelma? EIh{n sen sin{ns{ tarvitse merkit{ mit{{n
> tutkivalle ja kriittiselle asenteelle vierasta. Narratiivisuushan -
> k{yt{n mielummin t{t{ sanaa - on yksi ymm{rt{misen perimm{isempi{
> muotoja, mit{ yleisemp{{ periaatetta t{ss{ oikein per{{nkuulutetaan?
> Jotakin ylihistoriallista periaatettako? On tietysti r|yhke{{ minun

Keskustelu lahti liikkeelle oikeastaan siita Anne Ollilan huomautuksesta, etta esim. Kortteisen kirja toistaa ja uusintaa - siis epakriittisesti - suomalaisen miehen selviytymistarinaa. Mielestani tama ongelma on aito.

> puoleltani tulla neuvomaan historoitsijoita heid{n omalla alallaan, mutta
> luulin tosiaan ett{ n{m{ "covering law" tyyppiset keskustelut olisi jo
> turhina kuopattu. Mit{ tekemist{ niill{ ylip{{t{{n voi olla
> historiallisen selitt{misen kannalta?

En tosiaankaan ole nollaamassa keskustelua 1940-luvulle hra Hempelin ehdotelmien tasolle. Mutta yhta vakuuttunut kuin olen taman ratkaisun - siis kattavan lain mallin - epaonnisuudesta, olen sen esittaman kysymyksen olennaisuudesta. Kuka ihmistieteilija voi valttaa vastaamasta kysymykseen: mihin perustuu meidan "analyyttisyytemme" tai "kriittisyytemme" jos kerran hyvaksymme historian narratiivisen luonteen? Kasittaakseni vastaus tahan ei suinkaan loydy luonnontieteita seuraamalla (govering law) vaan pikemminkin paluttamalla viela kerran kasitteellisesti mieleen kaikki ne vaiheet, jotka liittyvat historialliseen kasityotaitoon eli tekstien (sanan laajimmassa riceurilaisessa mielessa) tulkintaan. Meidan on otettava vakavasti vanhan humanistisen Raamatun tulkinnan haaste ja mm. selvitettava: miksi historiaa ei voi rekonstruoida palauttamalla sita vanhoihin kertomuksiin vaan palattava itse lahteille ja tutkittava alkuperaisia dokumentteja. Tama voisi olla se suunta, josta loytyisivat historioitsijan kriittisyyden perusteet. Mutta kasi sydamelle: kuka meista enaa hallitsee tata vanhaa kasityotaitoa?

>
> tarvitaan sek{ faktuaalisten ett{ fiktiivisten tekstien tutkimista ja
> ymm{rt{mist{, muuten ei ole mahdollista ymm{rt{{ jonain historiallisena
> hetken{ el{neiden ihmisten odotushorisontteja. Kerronnan eri muodoista

> ja toimia siin{ tilanteessa miss{ kulloinkin ovat. N{in ymm{rrettyn{ ajan
> dimensiot m{{r{ytyv{t inhimillisen toiminnan mukaan: millaisen toiminnan
> tuloksena nykyisyys on muotoutunut sellaiseksi kuin on; mit{ olisi
> teht{v{ nyt; mit{ mahdollisuuksia tulevaisuus tarjoaa. N{iden
> asioiden mielt{mist{ nimitet{{n narratiivisuudeksi. Ajatus
> historiankirjoituksesta ilman narratiivisuutta on kuin haave fysikasta
> ilman voiman ja vuorovaikutksen k{sitteit{

Olen samaa mielta. Myos mahdollisuuksien hahmottaminen kuuluu historian rekonstruointiin. Mutta mahdollisuuksia ja erilaisia tulevaisuushorisontteja voidaan konstruoida niin monella tavalla. Miten se sitten tapahtuu lahteiden avulla ja "kaikkien taiteen saantojen mukaisesti", on kysymys jota ehka olisi syyta pohtia.

Heikki Lempa