Date: Thu, 28 Jul 1994 18:25:08 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Re: Affektit, tunteet ja niiden tutkiminen
On Wed, 27 Jul 1994 12:14:33 +0300, Timo Ala-Vähälä wrote:
> Tahankin ajatukseen liittyy eras ongelma. Skolastiikan kausi
> oli melko lyhyt 200-300 vuotta, taitekohta on miltei yhta
> pitka, sita seurannut moderni aika ei ole naita pitempi.
> Voimme puristaa taitekohdan tiiviimmaksi, jos otamme
> vertailtaviksi kaksi opinuttta, jotka ovat ajallisesti
> toisiaan lahella, mutta toinen edustaa uutta, toinen vanhaa.
> Siten vanhan ja uuden taite voisi kulkea esimerkiksi
> Suarezin ja Descartesin valilla. Talla tavoin lukijaa
> kuitenkin hamataan. Vaikka Suarez tukeutuu menneeseen yhta
> vahvasti kuin Descartes siita irtautuu, ei voi vaittaa, etta
> Suarez olisi modernin ajattelun kannalta yhdentekeva, ja
> Descartes puolestaan olisi taysin irtautunut skolastiikan
> perinteesta.
Seuraa historioitsijan työskentely- ja esitystapaa koskeva kommentti: (En halua kiistellä yllä olevan tekstikatkelman asiasisällöstä sinänsä, sillä se varmaankin pitää paikkansa eivätkä nuo empiiriset tosiseikat ole nyt sinänsä tärkeitä.) Vanhan ja uuden välisillä - joskus dramaattisillakin - eroilla ei lukijaa välttämättä ollenkaan hämätä. Pikemminkin päinvastoin: ymmärrys saattaa syventyä. Jos historia käsitetään erojen tekemisen taiteeksi, silloin noita eroja on etsittävä ja selvästi esiin tuotava. On myös olemassa sellaista historiankirjoitusta, jossa väitteitä ja tuloksia vesitetään siinä samassa hengenvedossa kun ne on saatu muotoiltua. Minusta kahden eri näkökulman (käsitteen, ongelman, ajattelijan etc.) ristiriitaisuutta tulisi aluksi puhtaaksiviljellä niin pitkälle kuin se on tutkijan etiikan huomioon ottaen mahdollista. Tämä on eräänlainen heuristinen temppu, joka palvelee uusien kysymysten esiinnousua. Silloin sitä paitsi pystyy parhaiten artiku- loimaan omat ennakkokäsityksensä, ts. sen hetkiset tutkimuskysymyksensä.
Kuten totesin, Suarezin ja Descartesin väliset erot ja yhtäläisyydet ovat asia erikseen. Tämän kommentin taustalla on pikemminkin ajatus affektien tutkimisesta niin, että aluksi lähdetään liikkeelle modernin ajan tuottamasta esiymmärryksestä. Kontrastoimalla 'affektia' ja 'tunnetta' (keinotekoisesti?) saamme uutta tietoa affekteista, nimittäin sellaista, jota vanhojen aikojen ihmisillä ei voinut olla. Voiko tuota tietoa sitten käyttää uusien kysymysten muotoiluun, valkenee - toivottavasti - aina kulloisenkin työvaiheen kuluessa.
Jukka S.