Date: Fri, 15 Jul 1994 08:02:31 +0300 From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: Historiaverkko <akoivu@utu.fi>, aollila@utu.fi, Subject: Re: Affektit, tunteet ja niiden tutkiminen
On Thu, 14 Jul 1994, heikki emil lempa wrote:
> innovoinniksi. Juuri tama aspekti filosofiassa minua kiin-
> nostaa - herkkyys sanojen merkityksille, merkitysten muu-
> toksille ja liukumille. Ja juuri tunteiden ja affektien
> historiassa luulisi talle asenteelle loytyvan paraatiesi-
> merkin. Viittaat ranskalaiseen tutkimukseen, jossa on
> kaytetty 1800-luvun kaunokirjallisuutta lahteena. Mutta jos
> aiomme kirjoittaa niista saatavan tiedon perusteella
> tunteiden historiaa, on myos palattava siihen, mita kukin
> kirjailija tunteella tarkoittaa. Ovatko esim. laaketieteen
> affektiluokittelut vaikuttaneet siihen, miten joku Flaubert
> kuvaa keskiluokkaista elamaa ja sen eri tunnesavyja?
Itse asiassa juuri tata halusin sanoa, kun kirjoitin, etta
kuilu 'opillisten diskurssien' ja 'kaunokirjallisuuden'
valilla
pitaisi ylittaa. Ihmettelin juuri sita tosiasiaa, etta on
tukuttain kirjoja, joissa kasitteellista kontekstia ei
kaivata.
Mainitsemani Herbert Sussmanin tutkimus tekniikan herattamista
tunteista on juuri tallainen. Erityisen hairitsevaa kirjassa
on
se, etta tarkasteltavat kirjailijat on poimittu sielta taalta
1800-luvulta, eika huomiota kiinniteta laisinkaan
kirjailijoiden
selvasti poikkeaviin kasityksiin tunteista.
> Minun mielestani historiassa ei ole mitaan selvaa rajaa "al-
> haalta" ja "ylhaalta" tulevan lahdeaineiston valilla. Myos
> ns. tavallinen kansa kasitteellistaa. Se ei suinkaan ole
> intellektuellien etuoikeus.
En sita tarkoittanutkaan. Niin kuin jo edella totesin, tallaista rajaa ei pitaisikaan tehda. Kirjoitin vain "olevani hammentynyt siita, etta annalistien tutkimukset esimodernista tunnemaail- masta eivat mainitse affektiopista juuri mitaan". Ja tulkitsin sen johtuvan siita, etta lahteita on haluttu etsia mahdollisimman "from below". Tuskinpa annalistit silti ajattelivat, ettei tavallinen kansa "kasitteellistaisi". Painvastoin! Mutta eiko sen sijaan juuri affektioppiin liittyvassa tutki- muksessa ole otaksuttu, etta on olemassa jonkinlainen "intellektuaalinen eliitti"?
> Ja kaikki lahdeaineisto on jollain
> tavalla kasitteellistettya. Esim. Le Roy Ladurie unohtaa
> Mountailloussaan sen tosiseikan, etta keskiaikaa edelsi
> ainakin 1000 vuotta lansimaista kirjallista kulttuuria,
> jonka aikana mm. katolinen kirkko iskosti ihmisten mieliin
> tiettyja jollei kasitteita niin ainakin sanoja. Kuvitella,
> etta inkvisition poytakirja - paitsi etta oli papin
> kirjoittama - antaisi jonkin autenttisen kuvan sen ajan
> maailmasta, on vahintaankin naiivia. Ainoa autenttinen, joka
> meilla on, on tunne, mutta se on taysin meidan omamme, eika
> se valita mitaan kognitiivista keskiajan ihmisten tunteista.
Kohtelet Montaillouta aika kaltoin. Mutta taytyy tunnustaa,
etta
olet oikeassa. (Taytyy muuten myontaa, etta kun 11 vuotta
sitten
luin Kirjakahvilasta ostamani ruotsinnoksen, olin myyty. Nyt
tilanne on vahan toinen...) Montailloussa 1200- ja 1300-luvun
taitteen ihmisten tunnemaailmaa on kasitelty taysin
ongelmattomasti. - Mutta eiko kirja kuitenkin paasta meidat
ainakin jossain
maarin kurkistamaan siihen, miten eri tavoin historian
yleensa hiljaisuuteen tuomitsemat talonpojat
"kasitteellistivat"
kuin "kansan mieliin kasitteita iskostanut" katolinen kirkko?
Eiko tama - ongelmista huolimatta - ole kuitenkin melkoinen
voitto? Kirjoitit juuri, etta olisi kiinnostavaa tietaa, miten
laaketieteen tarjoamat affektiluokittelut vaikuttivat
Flaubertiin. Eiko Montaillou tarjoa juuri eraanlaista
"flaubertia" keskiajan oppineiden affektiluokitteluille,
aineistoa, jota on varsin vahan saavutettavissa?
On Thu, 14 Jul 1994, Jukka Tapani Sarjala wrote:
> > Itse en tunne affekteja kasittelevaa kirjallisuutta juuri
> > lainkaan, mutta lyhyt selaus nayttaisi viittaavan siihen,
> > etta lahteisto koostuu lahinna filosofisesta tai kasvatus-
> > opillisesta kirjallisuudesta.
>
> Lyhyt selaus johtaa harhaan.
Ei aina, mutta tassa tapauksessa niin kavi. Mutta loppujen
lopuksi se ei ole olennaista. Halusin vain - niin kuin jo
edella
Heikille kirjoitin - pohtia, miksi affektitutkimuksen ja anna-
listisen tunnehistorian valilla on sellainen klappi. Miksi
kuilua ei ole pystytty ylittamaan? Pelkaan vain, etta
opilliset
diskurssit, kaytosoppaat ynna muu aineisto johtavat siihen,
etta yhteismitattomat Montailloun todistajalausunnot tai
Fiammettan sietamattoman moderneilta tuntuvat purkaukset
jaavat
vain historian jaannospaloiksi, joille ei loydy paikkaa
rakennetussa kasitteellisessa horisontissa.
> Arkipaivainen ja regulatiivinen kayvat yksiin:
Jos tama on tutkimuksen lahtokohta, mainitsemani "historian jaannospalat" putoavat auttamatta poydalta. Minusta painvastoin nayttaa, etta arkipaivainen ja regulatiivinen seka osuvat etta eivat osu yksiin!
Terv. Hannu