Date: Thu, 14 Jul 1994 12:39:13 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Re: Affektit, tunteet ja niiden tutkiminen
On Thu, 14 Jul 1994 07:35:28 +0300, Hannu Salmi wrote:
> Mutta, minusta on kuitenkin nayttanyt silta, etta affektien
> historiaa on kirjoitettu ennen kaikkea filosofisen
> diskurssin kautta, kun taas modernien tunteiden historiassa
> esimerkiksi kaunokirjallisuuden kautta.
Ehkä tämä asiantila - jos havainto sitten pitää paikkansa - kuvastaa affektien ja tunteiden eroa. Affektit olivat käsitteellisen pohdinnan kohteita, nehän olivat ylipäänsä täsmällisesti nimettävissä, luokiteltavissa ja analysoitavissa. Ne olivat osa "Weltordnungia". (Tuon makrokosmisen järjestel- män sekä ihmisen, mikrokosmoksen, välillä vallitsi tarkka yhteys.) Tunteet taas, kuten romantikot opettivat, olivat tarkemmin määrittelemättömiä. Itse asiassa jo Leibniz puhui tunteista, kun hän pohti epämääräisistä havainnoista saatuja vaikutelmia. Kaunokirjallisuuden on katsottu olleen modernilla ajalla se alue, jolla nuo vaikeasti kieleen istuvat kokemukset ovat edes jollakin tavoin saaneet kommunikatiivisen hahmon. Kun jotkut historiantutkijat ovat vieroksuneet kaunokirjallisuutta historiantutkimuksen lähteenä sen takia, että he ovat pitäneet sitä liian epämääräisenä ja subjektiivisena tutkimuksen käyttöön, he ovat nielleet nahkoineen karvoineen sen ennakkokäsityksen, että juuri kaunokirjallisuus on epämääräisten tunteiden temmellyskenttä. On ehkä ollut haitallista tutkia tunteiden historiaa vain kaunokirjallisuuden avulla, sillä juuri sellaiset tutkimukset vahvistavat käsitystä, että kaunokirjallisuus kertoo vain tunteista.
> Itse en tunne affekteja kasittelevaa kirjallisuutta juuri
> lainkaan, mutta lyhyt selaus nayttaisi viittaavan siihen,
> etta lahteisto koostuu lahinna filosofisesta tai
> kasvatusopillisesta kirjallisuudesta.
Lyhyt selaus johtaa harhaan. Musiikinhistoriallinen tutkimus on paneutunut affekteihin vuosisatamme alusta alkaen, ja tämä tutkimus on käyttänyt paljon muutakin kuin filosofista tai kasvatusopillista kirjallisuutta. En nyt viitsi ryhtyä tähän listaamaan mitään nimikeluetteloa. Muuten. Mitä tarkoittaa "filosofinen kirjallisuus"? Et kai vaan ajattele yleensä 1600- ja 1700- luvun opillista kirjoittelua, joka ei tietääkseni ollut sen kummemmin filosofista kuin oman aikamme biologia, fonetiikka, kybernetiikka jne. Vai tarkoitatko filosofian klassikkoja? Vai onko ajatuksesi se, että esim. kaikki psykologiaa 1600- ja 1700-luvulla käsitelleet kirjat olivat filosofisia, koska kerran filosofia ja psykologia eriytyivät toisistaan vasta 1800- ja 1900-luvun molemmin puolin?
> Erasmus Rotterdamilainen kirjoittaa kaytosoppaassaan
> Cullainen Kiria/Civilitate morum puerilium, etta
> aanekas hengittaminen sieraimien kautta on vihan merkki (I,
> 14), mutta mita tama tieto kertoo, ellemme mene
> regulatiivisen tason ulkopuolelle?
Se kertoo itsessään jo aika paljon. Erasmuksen käytösopas (jonka painosmäärä muuten kokonaisuudessaan pyörii jossakin 130 tietämillä) oli omistettu eräälle ruhtinaanpojalle. Tämä seikka voisi kertoa esim. sen, että siinä normitettiin aristokratian käytöstä. [änekäs hengittäminen sieraimien kautta oli ylhäisille sopiva tapa osoittaa vihaa ja suuttumusta. Tätä tapaa on viljelty oman muistini mukaan lukemattomia kertoja modernilla ajalla esim. elokuvissa (siis valkokankaalla, ei niinkään katsomossa). Sieltä sen monet ovat varmaan oppineetkin. Arkipäiväinen ja regulatiivinen käyvät yksiin: mikä nyt ei olisi sen arkipäiväisempää kuin hengittäminen? David Lynchin elokuvassa "Blue Velvet" esiintyvän hullun rikollisen maneeri (ilokaasun hengittäminen?) lienee nykyaikainen variaatio Erasmuksen oppaan ohjeista.
Terv. Jukka S.