Date: Thu, 4 Aug 1994 10:19:18 +0300 From: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> To: historiaverkko <akoivu@utu.fi>, aollila@utu.fi, Subject: luutuneet yleiskasitteet (fwd)
Hei!
Palaan viela yleiskasitteen ongelmaan. Olen aiemmin todennut, etta tekstin tulkita aikakautta kuvaavien yleiskasitteiden avulla voi vieda harhaan. Seuraavassa esimerkki, jonka loysin Heikin vaitoskirjasta.
Heikki aloittaa Hobbesia koskevan luonnehdintansa seuraavasti: "Neben und parallel zu der Cartesianischen Affectenlehre ist im Zusammenhang des modernen englischen Naturrechts eine andere mechanistisch-naturalistische Anthropoligie enstanden. Deren ersten frosser Theoretiker war Thomas Hobbes. Der Mensh war fuer Hobbes in Bewegung gesetzte Materie, ..."
Heikki siis korostaan katkosta keskiaikaan, ja luonnehtii Hobbesia termein "mekanistinen" ja "naturalismi".
Miten Hobbes sitten maaritteli passiot?
Hobbesin mukaan liikkeen lahtokohtana oli aina pyrkimys kohti miellyttavaa ja pois pahasta. "This endeavour, when is toward something which causes it, is called Appetite, or Desire; ... And when the endeaour is fromward something, it is generally called Aversion." Ihminen ei ole siis kone, vaan hanen toimintaansa ohjaa tietoisuus hyvasta ja pahasta, ja pyrkimys kohti hyvaa ja pois pahasta. Myos Aristoteles ajatteli samoin.
Enta sitten passioiden luokittelu? Hobbes luokkitteli passion pääryhmiin seuraavasti: "That which men Desire, they are said to Love: and to Hate those things, for which they have Aversion. So that Desire, and Love, are the same thing; save but the Desire, we always signifie the Absense of the Object; by Love, mos commonly the presence the same. So also by the aversion, we signifie the Absense; and by Hate, the precense of the Object." (Leviathan Part 1, chap.VI)
Tama maarittely loytyy myos Tuomas Akvinolaiselta: "Et ideo solet harum quatuor passionum numerus accipi secundum
differentiam praesentis et futuri: motus enim rescipit futurum, sed quies est in aliquo praesenti. De bono igitur praesenti est gaudium; de malo praesenti est tristitia; de bono vero futuro est spes; de malo futuro est timor."
Kumpikin oppinut rakentaa siis nelikentan. Hobbesilla nelikentta rakentuu vastakohtapareista: haluttava - vastenmielinen ja lasnaoleva -
poissaoleva. Tuomaalla nuo vastakohtaparit ovat: tamanhetkinen - tuleva ja hyva - paha.
Hobbes taydentaa nelikentan laatikot seuraavasti:
lasnaoleva - haluttava rakkaus
lasnaolva - vastemielinen viha
poissaoleva - halutava kaipuu
poissaoleva - vastenmielinen inho
Tuomaksella nelikentta toteutuu seuraavasti:
nykyinen - hyva ilo
nykyinen - paha suru
tuleva - hyva toivo
tuleva - paha pelko
Luokittelut eivat ole identtisia, mutta niiden perusidea on sama. Kun Heikki luonnehtii Hobbesia termein "mechanistisch-naturalistische Anthropoligie", han korostaa katkosta tavalla, joka johtaa harhaan. Termi "mekanistinen" viittaa galileilaisen ja aristotelistisen liikeopin valiseen vastakkainasetteluun. Ihmista koskevassa opissa tallaista dikotomiaa ei voi(ne) rakentaa, silla Hobbes tukeutuu aristoteliseen kasitejarjestelmaan.
Terv. Timo