Date: Thu, 4 Aug 1994 20:22:03 +0300 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: Historiaverkko <Akoivu@utu.fi>, Aollila@utu.fi, Subject: Re: luutuneet yleiskasitteet (fwd)
On Thu, 4 Aug 1994, Timo Ala-Vähälä wrote:
> Palaan viela yleiskasitteen ongelmaan. Olen aiemmin
> todennut, etta
> tekstin tulkita aikakautta kuvaavien yleiskasitteiden avulla
> voi vieda
> harhaan. Seuraavassa esimerkki, jonka loysin Heikin
> vaitoskirjasta.
>
> Heikki aloittaa Hobbesia koskevan luonnehdintansa
> seuraavasti: "Neben und
> parallel zu der Cartesianischen Affectenlehre ist im
> Zusammenhang des
> modernen englischen Naturrechts eine andere
> mechanistisch-naturalistische
> Anthropoligie enstanden. Deren ersten frosser Theoretiker
> war Thomas
> Hobbes. Der Mensh war fuer Hobbes in Bewegung gesetzte
> Materie, ..."
>
> Heikki siis korostaan katkosta keskiaikaan, ja luonnehtii
> Hobbesia termein "mekanistinen" ja "naturalismi".
En tassa kohden ensinkaan mainitse erottelua keski- ja uuteen aikaan. Eika se minulla ole mielessakaan. Itse asiassa yhteenvedossa nostan esille oman jaotteluni, joka ei suinkaan ole mekaanisen lineaarinen vaan eraassa mielessa jopa dialektinen. Lahtokohtana tassa idealisoinnissa on ajatus, etta avain kasvatukselliseen affektikulttuuriin loytyy laaketieteesta, tai tarkemmin sanoen ns. dietetiikasta, joka vanhassa hippokraattisessa mielessa tarkoitti teoriaa tai oppia oikeasta elamantavasta. Idealityypit ovat: 1) dieteettinen affektioppi, 2) mekanistinen affektioppi ja 3) kvasidieteettinen affektioppi. 2) alkoi syrjayttaa 1):ta suunnilleen 1500- ja 1600-luvulla, mutta ne elivat pitkaan viela rinnakkain omissa perinteissaan. 3) puolestaan syntyi ennen kaikkea Saksassa reaktiona mekanistiseen affektiperinteeseen. (ss. 59 - 60).
> > Miten Hobbes sitten maaritteli passiot?
> Hobbesin mukaan liikkeen lahtokohtana oli aina pyrkimys
> kohti miellyttavaa ja pois pahasta. "This endeavour, when is
> toward something which causes it, is called Appetite, or
> Desire; ... And when the endeaour
> is fromward something, it is generally called Aversion."
Se, etta kasitan Hobbesin mekanistiseksi johtuu hanen kasityksestaan, etta kaiken inhimillisen toiminnan lahtokohtana on aistimus, jossa objekti kausaalisesti vaikuttaa aistivaan. Itse asiassa Hobbes puhuu liikkeesta (motion), joka on kaiken toiminnan perusmodaliteetti. Juuri tama seikka saa minut kutsumaan Hobbesin kasitysta mekanistiseksi. Ehka olisi paikallaan todeta, etta "endeavour" ei ole samaa kuin tietoinen toiminta, jota niin Hobbes kuin Lockekin kuvaavat kasitteella harkinta (deliberation).
> ja pyrkimys kohti hyvaa ja pois pahasta. Myos Aristoteles
> ajatteli samoin.
En kiista, etteiko Aristoteleen (varsinkin jos otamme teoksen "de motu animalium" lahtokohdaksi) ja Hobbesin valilla olisi tiettyja yhtalaisyyksia. Vaitan, etta olennainen ero on kuitenkin siina, miten kumpikin kasitti aistimuksen: Hobbesille se oli olennaisesti kausaalinen, kun taas Aristoteles kasitti sen - useimmiten - finaalisesti.
Mita passioiden tai affektien luokitteluun tulee, niin eri luokitteluperusteita nayttaa olevan aivan tuhoton maara. Tama sinun typologiasi idealisoi kylla temporaalisen aspektin (ei kuitenkaan taydellisesti, silla Hobbesilla esimerkiksi oli seitseman perusaffektia, jotka kaikki pitaisi pystya temporalisoimaan) mutta lisaksi tulevat mm. kysymykset aistittavuudesta (Tuomas: concupiscibiles-irascibiles; Locke ja stoa: pleasure-pain), sosiaalisista suhteista (aristokraatti-kiivaus; porvari-ahneus jne). Ainoa vaihtoehto paasta irti tasta kaoottisesta moninaisuudesta ja luoda siihen jotain selkeytta on ottaa jokin populaari, yleisesti luettu ja erittain normatiivinen teksti. Uskonnolliset tekstit eivat olisi lainkaan huono valinta: esim. Loyolan exercitium tai Francken tekstit voisivat tarjota talle perustaa. Sitten niita pitaisi viela lukea systemaattisesti mutta adekvaatisti.
Heikki