Date: Fri, 11 Nov 1994 06:46:53 -0600 (CST) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: kirjapainokirja
On Fri, 11 Nov 1994, Janne Kalevi Tunturi wrote:
> huomaan. Mielestani kannanotto tahankin kysymykseen saattaa silti vaatia
> ajatuksen siita, mita valistus on.
Ehka voin tahan viimeiseen kysymykseen liittaa kommenttini, joka koskettelee myos Jukka Sarjalan esiin nostamaa pointtia. Klassinen 1700-lukututkimus ja Ranskassa ja Englannissa jo 1600-lukututkimus on jasentanyt - joko eksplisiittisesti tai sitten katketymmin - itseaan valistuksen kasitteen kautta. Se on ollut joko tiedon levittamista, koulutuksen lisaantymista, kritiikin syntya tai suvaitsevaisuuden kehittymista, mutta olennaista on, etta kaikki nama periaatteet ovat eraassa mielessa positiivisia arvoja, jotka ovat kerrostuneet ja institutionalisoituneet lansieurooppalaiseen yhteiskuntarakenteeseen ja tietoisuuteen. Tassa mielessa myos kirjapainotaidon ja kirjan historia yleensa on lansieurooppalaisen valistuksen historiaa.
Habermas jos kukaan on viime vuosina ollut taman kerrostuman ja perinteen kiivaimpia puolustajia. Darntonin henkilokohtaisesta politiikasta en tieda. Olennaista kuitenkin on, etta kummatkin ovat pystyneet saavuttamaan kaksi asiaa: ensinnakin ylittamaan pelkan faktuaalisen kuvauksen tason ja toiseksi nostamaan teoreettiset nakokulmansa tutkittavan ajan omasta konseptuaalisesta ymparistosta. Itse asiassa juuri Habermasin kirjassa minua ovat viehattaneet eniten juuri ne analyysit, joista ei johda suoraa polkua meidan aikaamme, esimerkiksi kuvaukset ns. representatiivisesta julkisuudesta tai vaikkapa porssin ja julkisuuden suhteesta. Juuri tassa on nykyisen kulttuurihistorian anti. Tarkastelemalla ilmioita - usein varsin poikkitieteellisesti - jotka ovat ulkopuolella perinteisen valistuksen uusi tutkimus on auttanut ymmartaan kuinka ainutlaatuinen ja erityinen tuo valistuksen traditio oikein onkaan.
Tassa on mielestani keskeisin syy siihen, etta esim. 1700-luvun Saksaa ei tulisi tutkia valistuksen historiana vaan 1700-lukuna, toisin sanoen heterogeenisena ja eriaikaisuuksia vilisevana aikana. Niin, miksi ei 1800- ja 1900-lukua voitaisi tutkia samalla periaatteella.
Heikki Lempa