Date: Wed, 21 Sep 1994 09:28:47 EET-2 From: SEDERGRE@valt.helsinki.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Keskitysleiri-kuvasta
> On Tue, 20 Sep 1994 SEDERGRE@valt.helsinki.fi wrote:
> > Olipa kuva vaarennos tai ei, ei se kovin paljon todellisuudesta
> > poikennut. Mita siina nyt on niin torkeaa, kun tiedamme etta 18-32%
> > jengista kuoli nalkaan...
> Kyll{ min{ olen sen verran "vanhaikainen", ett{ todellisuuden tietoinen
> vaarentaminen minka tahansa historiallisen dokumentin kohdalla on
> mielestani moraalitonta. Miksi kuvat poikkeaisivat muista lahteista?
> Mielestani tassa on laajempikin ongelma nakyvissa. Eri asia on tietenkin
> se oliko leireja olemassa ja mita siella todellisuudessa tapahtui. Kuvia
> kaytetaan holtittomasti kuvittamassa juttuja, ikaankuin
> kevennyksena ja taytteena vaikka esim. juuri tassa tapauksessa
> niiden vaikutus on varmaankin suurempi kuin tekstin.
Jokainen valokuva on "historiallinen dokumentti", joten maksiimisi on ettei kuvia saisi retusoida. Sitä nyt ei sentään kannata ainakaan lain tasolle viedä :-)), vaikka pelkästään "moraalittomuudestahan" yllyit puhumaan. Lähteet ovat lähes aina jonkin verran värittyneet: tutkijan tai jopa kriittisen, tutkivan journalistin on syytä harjoittaa aivan tavallista ulkoista lähdekritiikkia myös kuva-aineistoon. Ulkoisen lähdekritiikin käsitteen tulkinnassa ei pitäisi olla mitään ihmeellisempää erimielisyyttä. Närkästys käytön suhteen on sitten eri asia: siinä voi sitten halutessaan harrastaa mediakritiikkiä. Jos kuvalla ei suoranaisesti vääristellä, on mielestäni kohtuullisen sama onko se artefakti vai autenttinen, kuvankäsittely alkaa olla niin tavallista ja teknisesti hyvin teoteutettavissa, ettei niitä voi enää erottaa. Vain kömpelöt väärennökset käyvät ilmi. Sitä paitsi, mitä Capan kuoleva sotilas menettää, jos se ei ole autenttinen. Täytyy olla aika verenhimoinen toivoakseen sen kuvan olevan aito!
> Ongelma esiintyy myoskin dokumenttielokuvissa ja
> vaikkapa paivittaisissa uutiskatsauksissa: asetakkiset miehet
> ammuskelevat tykeill{ ja teksitissa kerrotaan serbien taas tulittaneen
> Sarajevoa vaikka kuvissa esiintyv{ porukka voi olla keita tahansa.
> Vanhemmissa sotaa kasittelevissa dokumenteissahan esim suurin osa
> taistelukuvista on kuvattu harjoitusten aikana, niilla on harvoin
> minkaanlaista yhteytta todellisuuteen.
> Tapio Onnela
Dokumenttielokuva tai elokuva tuskin koskaan voi olla autenttinen. Kuvia valikoidaan, leikataan, varustetaan äänellä ja esimerkiksi sensuroidaan. Kamera olkapäälle ja baanalle elokuvia tiedän tehdyn ainakin yhden: 20000 dollarin apurahan saanut kanadalainen lähti kadulle kuvaamaan. Hauskin kohtaus elokuvassa oli kun kadulla oleskeleva lapsijengi ei millään uskonut että toinen todella filmaa. Se toimi, mutta en usko sen toimivan jatkuvasti toistettuna. Elokuvalta ei pidä odottaa liikaa, ja varovainen olisin tämän fakta/fiktio keskustelun lisäksi myös ideologia-analyysissa: elokuva on niin kallista puuhaa, että niitä väistämättäkin tekee lähes pelkästään vain eliitti. Äänensä saa kuuluville ja kuvansa näkyville vain tuottaja, ohjaaja käsikirjoittaja ja enintään kymmenen muuta: sen yleistäminen ajan hengeksi on kova väite. Elokuvan katsominen ei ole katsotun sanoman hyväksyntää eikä kapitalismi toteudu niukkuuden oloissa, ts. jengi tosi asiassa kävi katsomassa ihan mitä sattuu!
Taas unohdin nuo skandit: siirtykää tekin muu mailma 8-bittisiin! Jari
Jari Sedergren Department of Communication University of Helsinki Internet: Jari.Sedergren@Helsinki.FI Internet: sedergre@valt.Helsinki.FI Bitnet: sedergren@finuh.bitnet