Date: Thu, 22 Sep 1994 18:12:05 +0300 (EET DST) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Keskitysleiri-kuvasta
Tapio Onnela, Tapio Makela ja Jari Sedergren ovat keskustelleet taannoisesta sanomalehtien julkaisemasta keskitysleiri-kuvasta, sen aitoudesta. Mielestani keskustelussa on sekoittunut kolme nakokulmaa, toimittajan, kuvientekijan ja tutkijan. Toimittajanalla, kuvantekijalla ja tutkijalla on erilaiset tavoitteet ja erilainen etiikka. Kun toimittaja kayttaa kuvaa juttunsa hoysteena, han toimii erilaisten periaatteiden mukaan kuin tutkija, joka kayttaa kuvaa lahteena.
Jos ajatellaan toimittajan etiikkaa, on minusta selvio, etta toimittajan tulisi selvittaa myos kuvien alkupera, samoin kuin hanen tulisi tietaa kirjallisten lahteidensa alkupera. Mutta nakojaan nain ei tapahdu. Kuvia ei pideta yhta merkitta- vina kuin kirjoitettua sanaa. Jutun hoysteena voi julkaista minka tahansa kuvan ajattelematta kuvan ja tekstin yhteis- vaikutusta.
Joka tapauksessa tama julkaistu keskitysleirikuva on kiinnostava, koska se liittyy niin olennaisesti koko kysymykseen. Onko se ainoa kuva, mita naista keskitys- tai siirto- leireista on olemassa?
Jari kirjoitti jossakin viestissaan, etta "ulkoisen lahdekritiikin kasitteen tulkinnassa ei pitaisi olla mitaan ihmeellisempaa erimielisyytta".
Tasta kysymyksesta en ole lainkaan samaa mielta. "Aivan tavallisen ulkoisen lahdekritiikin soveltaminen" kuva-aineistoon ei ole ongelmatonta. Lahteen ajallisen ja paikallisen koordinaatiston selvittaminen voi olla hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta. Jari kirjoitti itsekin, etta "elokuva tuskin koskaan voi olla autenttinen". Kuva ja elokuva voivat koostua monista yhteen- liimatuista elementeista, joilla kullakin on oma ajallis-paikal- linen kartastonsa, kokonaisuudesta puhumattakaan.
Kirjoitan tata kotona lapsi sylissa ja toinen melkein olkapailla, joten olosuhteet eivat anna periksi kovin suureen jaaritteluun, mutta viela muutama sana. Ajatusta lahteen 'autenttisuudesta' pidan aika vanhatavana, tai sanoisinko renvallilaisena. Se perustuu ajatukseen, etta on lahteita, jotka puhuvat totta ja lahteita, jotka valehtelevat. Jos ajattelemme Hesarin keskitysleirikuvaa, se ei sinsansa valehtele eika puhu totta. Ajatus lahteiden puhumisesta perustuu sen ajan historiantutkimukseen, jolloin aineisto oli kirjallista, mutta kuvalliseen aineistoon se ei sovi. Jos ajattelemme, etta kuva on jalkeenpain lavastettu, se on autenttinen silloin kun tutkitaan neuvostopropagandaa, mutta valheellinen jos se sijoitetaan vaikkapa sodanaikaiseen kontekstiin. Lahde saa merkityksensa tutkimuksen nako- kulman ja kontekstin mukaan.
Terveisin, Hannu S.