Date: Thu, 22 Sep 1994 08:38:15 -0500 (CDT) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: Renvallin mentaliteetit
On Thu, 22 Sep 1994 MPELTONE@VALT.HELSINKI.FI wrote:
Tässähän on
> luonnollisesti kyse lukutavan valinnasta sillä 1930- ja 1940-luvulla
> ei ollut olemassa sen enempää mentaliteettien kuin
> mentaliteettihistoriaakaan, tunteiden historiasta puhumattakaan.
Pitaa paikkansa. Mutta silti haluaisin puolustaa tallaista lukutapaa. Ensinnakin olennainen erottelu ei nahdakseni ollut mentaliteettien ja tunteiden valilla. Jukan teksti juuri implikoi, etta affekteja ja tunteita ei voi samaistaa. Tietaakseni Jukan lisaksi ainakin Simo Knuuttila on - ja itsekin olen - tutkimassa affekteja, ts. tietynlaisia pysyvia inhimillisia piirteita, joita ei voi sijoittaa ainoastaan ihmisen "sisaan" vaan ne nakyvat aina ruumiin pinnalla. Vanhan maailman diskurssissa, jota Renvallkin yritti hahmottaa, esimerkiksi viha ei ollut mikaan sisainen mielentila vaan tietyssa mielessa selva ja maariteltavissa oleva ominaisuus siina kuin pituus tai vaikkapa horokorvaisuus. Tunteet tai paremminkin tunne tai tunnemaailma sen sijaan on jotain sisaista ja sielullista ja ehka erityisesti moderniin diskurssiin kuuluvaa. Kasittaakseni JUkan ajatus oli yksinkertaisesti tama: yritettaessa tavoittaa kyseista dramaattista muutosta affektipuhunnosta tunnediskurssiin mentaliteettien historia ei ole oikea tyokalu vaan KASITEHISTORIA. Reinhart Koselleck, joka on tyostanyt ja kayttanyt tata Otto Brunnerin ja Werner Conzen kehittamaa metodia, on maaritellyt kasitehistorian tarkastelutavaksi, jossa kasitteita tarkastellaan lahinna sosiaalisen muutoksen indikaattoreina ja ilmauksina. Eras keskeisimpia Koselleckin loytoja on ollut lahinna 1700-luvun lopulla (Saksassa mutta myos muualla lantisessa maailmassa) tapahtunut tiettyjen keskeisten poliittisten ja sosiaalisten kategorioiden singularisoituminen: yhteiskunnista (Gesellschaften) tuli yhteiskunta, historioista (Geschichten) tuli historia jne. Mielestani tata singularisoitumisteesia voidaan menestyksellisesti soveltaa myos affekteihin. Vanha maailma, mm. stoalainen, kartesianinen ja laaketieteellis-dieteettinen keskustelu tunsivat useita, usein monimutkaisiakin affektien jarjestelmia. Jos sen sijaan siirramme katseen vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Saksaan ja yleensa romanttiseen kulttuuriin, voimme vain hammastyneina todeta, etta naiden komplisoitujen jarjestelmien sijaan on tullut vain yksi syva, hamara ja metafyysinen tunne.
Keskeinen kysymys ei siis ole, oliko Renvall mentaliteettihistorioitsija vai tunnehistorioitsija vaan se, oliko han ehka kasitehistorioitsija, joka sovelsi Otto Brunnerin hieman aiemmin soveltamaa kasitehistoriallista metodia aivan uuteen aihepiiriin, vanhan maailman ihmisten kayttaytymiseen. Itse asiassa talle teesille loytyy empiirista evidenssia, mm. sivuilla 124 - 125 Renvall kommentoi Brunnerin "Deutsche Rechtsgeschichte" teoksen toista osaa, jossa Brunner viittaa vanhan oikeuden (das alte gute Recht) maagiseen kausaliteettiperiaatteeseen. On kuitenkin epaselvaa, missa maarin Renvall on ollut tietoinen kasitehistoriallisen metodin hienouksista ja affektien erityisyydesta. Tama ei kuitenkaan sulje pois sita, etta hanen tekstiaan voidaan oivaltavasti lukea juuri affektihistorian nakokulmasta - paremmin kuin osana ns. mentaliteettien historiaa.
> töissä); (2) tulkinnan ongelmana kuitenkin vertailu 1500-luvun ja
> nykyajan ihmisen välillä, joka tekee nykyajan ihmisestä (tai muista
> kehittyneitä piirejä edustavasta) epäuskottavan laskukoneen ja
> tunteettoman automaatin; (3) länsimaiselle ajattelulle tyypillinen
Eiko paremminkin voisi sanoa, etta Renvallille vain moderni ihminen voi olla tunteellinen (kantilais-romantisessa mielessa) kun taas 1500-luvun ihminen oli affektiivinen. En usko, etta Renvall on tassa sen enempaa modernin apologeetta kuin Weber lansimaisen rationalisoitumisen luonnehdinnassaan.
> ajattelun ja tekojen tai tunteiden ja toiminnan jyrkkä
kahtiajako, > joka sulkee pois (ainakin populaareilta luokilta) symbolisen
> käyttäytymisen mahdollisuuden.
Tata synbolista kayttaytymista en ymmartanyt. Voisitko selittaa, mista on kyse. En valitettavasti pysty tarkistamaan sita kirjastasi, koska sita ei nailla kulmilla ole saatavilla. Taytynee kuitenkin hankkia.
Heikki Lempa, Chicago/Holland (Michigan)