Date: Thu, 18 Jan 1996 11:46:55 -0800 (PST) From: anne ollila <aollila@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Arvostelu: Pikea, hikea, autoja
Hei,
tie ja autoilu-keskustelu jatkuu ja eilen tuli pari kommenttia lisää koskien teiden rakentamisen vastustamista ja ympäristökysymystä.
Otetaanpa esimerkiksi tämä tekeillä oleva Turku-Helsinki moottoritie ja siihen liittyvät kiistat. Uusi tiesuunnitelma on herättänyt vastustusta mm. Halikossa, koska siellä on käynyt niin, että uusi tie on suunniteltu rakennettavaksi läpi Halikon komeimman kulttuurimaiseman. Jos tie toteutuu suunnitellulla tavalla, niin sehän on jotakin vastaavaa kuin jos Turussa vedettäisiin moottoritie tuomiokirkon edestä. Jos Turussa tehtäisiin tällainen tiesuunnitelma, aika moni taitaisi vastustaa sitä.
Lohjalla oli muutama vuosi sitten samantapainen kiista. Siellä ryhdyttiin vastustamaan uutta tietä, koska se olisi vedetty niin lähelle vanhaa Lohjan harmaakivikirkkoa.
Joka tapauksessa ainakin näissä yllämainituissa kiistoissa on kysymys siitä, että maisemalle annetaan tietty merkitys ja tietty arvo. Ne henkilöt, jotka vastustavat uusia tiehankkeita, ovat yleensä paikallista väestöä, jotka kokevat, että heidän maisemansa ja heidän ympäristönsä pilataan näillä uusilla teillä. Vastassa on sitten teiden suunnittelijat, jotka yleensä perustelevat ratkaisujaan taloudellisesta näkökulmasta: he todistelevat, että suunniteltu linjaus on halvin vaihtoehto.
Kun olen pari kertaa ajanut sitä uutta moottoritien pätkää Piispanrististä Paimioon, niin täytyypä myöntää, että kyllä se on hieman rumannäköistä katsottavaa: n. 100 metriä leveä, nelikaistainen tie halkoo maisemaa. Kieltämättä maisema on raiskatun näköinen. Puhumattakaan siitä, että moottoritiet ovat erittäin kalliita teitä. Niissähän ei saa olla tavallisia risteyksiä, vaan pitää rakentaa siltoja ja liittymiä, kun toinen tie tulee vastaan. Tuolla 25 kilometrin pätkällä Piispanrististä Paimioon on aika paljon siltoja, ja mennessäni tuota tietä pitkin aloin mielessäni ynnätä, että mitähän tämä oikein on tullut maksamaan.
Mutta se pitää varmasti paikkansa, että näitä ympäristö- ja maisemanäkökohtia on ryhdytty miettimään ilmeisesti vasta joskus 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla. Nähdäkseni kysymys on siitä, että ihmisten tietoisuus ja huoli ympäristön tilasta on lisääntynyt ja suhtautuminen ympäristöön on muuttunut.
t. Anne Ollila