Katoava hiljaisuus

Tapion kanssa liikkuessa ei koskaan tiedä minne päätyy. Pari viikkoa sitten perinteinen kavereiden moottorisahan pärinän sävyttämä reissu muuttui hänen ansiostaan retkeksi hiljaisuuteen. Muutama päivä myöhemmin luimme retkikohteestamme ja yhä harvinaisemmaksi käyvästä hiljaisuudesta valtakunnan päälehdestä.

Olemme viettäneet pienessä porukassa ns. veitsienteroittajaisia uudenvuoden tietämillä jossain syrjäisessä paikassa ainakin parin vuosikymmenen ajan. Yleensä toiminta ja rituaalit ovat olleet hyvin perinteisiä - puupino on sunnuntaina saman korkuinen kuin tullessa ja veitset sekä kirveet auton tavaratilassa tylsinä matkalla takaisin.

Perjantaina saunan jälkeen Tapio huomasi peruskartan ja muinoin Kirkkonummen Sanomista leikkaamani kertomuksen Siuntion luontokerhon retkestä Meiko-Lappträskin alueelle Kirkkonummen ja Siuntion rajamaille. Alueella on rakentamattomien rantojen ja vanhojen metsien lisäksi venäläisten Porkkalan vuokra-alueen suojaksi rakentamia bunkkereita. Mies ei enää saanut ajatuksiaan muualle eikä hän noteerannut vastustustamme. Lauantaiaamu ei alkanutkaan aalla vaan patikoinnilla kohti entistä vuokra-aluetta.

Alueen länsiosan metsät oli talonpoikaisisia perinteitä kunnioittaen hakattu paljaiksi ennen luonnonsuojelualueen perustamista. Vanhaa puustoa oli kuitenkin järvien ympärillä. Erään kannaksen jälkeen kaivatut bunkkerirakennelmat vihdoin löytyivät. Seisoimme paikallamme sen katolla ja katselimme rakentamattomia rantoja reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä miettien mitä arojen pojat mahtoivat miettiä, kun katsoivat ristikon takaa järven takana olevia vanhoja petäjiä. Mitään ihmisen aikaansaamia ääniä, edes aavistusta kaukaisista lentokoneista, ei kuulunut ja keskustelimme kuinka tulevaisuudessa luonnon äänettömyys varmasti tuotteistetaan.

Muutama päivä retkemme jälkeen HS:ssa oli juttu "Luonnon hiljaisuus tulee kuntienmaankäytön suunnitelmiin". Tulevaisuudessa hiljaiset alueet ehkä suojellaan kaavalla, jotta kasvavalle kaupunkiväestölle taataan mahdollisuus kokea luonnonrauha.
Erään määritelmän mukaan alue on todella hiljainen, jos melutaso on alle 35 desibeliä, kokoa on vähintään viisi neliökilometriä sekä maa-ainesten ottoalueiden, moottoriurheilualueiden ja ampumaratojen melu on suljettu pois.

Toimittaja oli etsinyt Uudeltamaalta hiljaista paikkaa ja päätynyt viranomaisten neuvosta desibelimittarin kanssa lähes samaan paikkaan, jossa olimme olleet. Lähin maantiekin oli viiden kilometrin päässä. Kallioisen niemen suojassa mittari päätyi 28 desibeliin eli ammattitermein oli syvä hiljaisuus.

Hiljan päivänä 8. lokakuuta on jo kuuden vuoden ajan muistutettu ympäristön hiljaisuudesta. Liikenne on ylivoimaisesti suurin melun lähde ja on arvioitu noin miljoonan suomalaisen altistuvan melulle päivittäin. Valtakunnallisen pyöräilyvuoden alkaessa on Tapion helppo suunnata keula kohti uusia - ja toivottavasti myös hiljaisia kohteita.

Topi Ruotsalainen
Tapion lisäksi muut veitsienteroittajat ovat Aki Kaisalmi ja Tapani Tuovinen.

Kuvat Tapio Onnela