Date: Tue, 5 Jul 1994 18:22:21 +0300 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> Subject: Re: Tyhma kysymys
On Tue, 5 Jul 1994, Timo Ala-Vähälä wrote:
> Ajattelivatko romantikot, etta tunne itsessaan oli ihmista
> liikuttava voima, ja affekti oli sen ilmaus, ilme tai ele?
> Jos asia oli talla tavoin, niin miten tunne erosi vieteista
> ja haluista?
Tama erottelu viettien, halujen ja tunteiden valilla on tarkea. Silla oli varsin 1600-luvun ja 1700-luvn eurooppalaisessa maailmassa varsin keskeinen asema. Kun affektit uhkasivat - kuten Jukka toisaalla Austinen kautta kuvaa - sosiaalista ja kosmistakin jarjestysta, vietit ja tietyin varauksin myos halut kuvastivat jarjestyksenmukaisuutta ja vakautta. Nain puhuttiin mm. kunnianhalusta positiivisena voimana lasten kasvatuksessa, mutta kunnianhimo (Erhliebe - Erhgeiz) oli ailahtelevaa ja aggressiivista, eika sita katsottu soveliaaksi kasvatuksen perustaksi. Eika tama erottelu ollut pelkastaan teoreettista saivartelua vaan vaikutti syvallisesti erilaisiin sosiaalisiin jarjestelyihin mm. koululaitoksessa. Kuvaavaa on mm. 1780-luvulla Saksassa kayty laaja keskustelu ja kokeilu palkitsemisjarjestelmista kouluissa. Ehrgeiz ilman muuta sisalsi tiettya sosiaalista muutosvoimaa ja kyse olikin pian siita, missa maarin haluttiin lasten kunnianhimon murentavan sosiaalista ja psyykkista saatyjarjestelmaa. Voimme arvata, etta palkitsemisjarjestelmista luovuttiin.
On kuitenkin kaksi siirtymaa, jotka ovat tehneet tallaisen keskustelun mahdottomaksi ja muuttaneet olennaisesti myos vastaavien sosiaalisten jarjestelyjen kaytannon ehtoja. Ensimmainen on erityisen tunnekulttuurin synty, jossa ko. rajanveto jarjestysta tukeviin ja luoviin vietteihin/haluihin ja sita uhkaaviin affekteihin on haipynyt.
Tunnekulttuuri on imennyt itseensa koko ei-jarjellisyyden sfaarin tehden siita erotuksetta enemman tai vahemman subversiivista mutta useimmiten sosiaaliseeen jarjestykseen nahden hampaatonta. Toinen ja edellista seurannut vaihe on affekti- ja tunnekulttuurin psykologisointi ja seksualisointi. Tama on mm. 1700-luvun tutkimuksessa - ja miksei myos aiempien aikakausien - johtanut perustavaalaatua oleviin vaarinymmarryksiin. On helppoa mm. havaita, miten Elias ja monet hanta seuranneet ovat soveltaneet Freudin seksuaaliviettiteoriaa 1500-1700-lukujen viettijarjestyksiin ja paatyneet - tietysti - lopputulokseen, etta ko. aikana tapahtui valtava kokonaisia yhteiskuntia mukaansa temmannut sublimaatioprosessi, jossa villit vietit ohjattiin sivilisoituneisiin ja rakentaviin paamaariin. Mutta taman kasityksen heikkoutena on juuri sen ennakkoluulo, etta on tosiaan olemassa luonnollisia seksuaalisia vietteja, jotka ovat kaikkialla patevia ja odottavat vain kesyttajaansa. Mutta se sulkee silmansa niilta lukemattomilta muilta vieteilta, joille vanha maailma yhtalailla antoi luonnollisen aseman. Lyhyesti. Vietin kasitteen seksualistinen
typistaminen on estanyt meita lahestymasta paitsi vanhan ajan maailmaa myos nakemasta uusia mahdollisuuksia omassa modernissa maailmassamme.
Heikki