Date: Tue, 5 Jul 1994 14:21:27 +0300 From: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> To: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> Subject: Re: Tyhma kysymys
On Mon, 4 Jul 1994, Hannu Salmi wrote:
> Eiko ole perusteltua kysya, missa maarin Heikin ja Jukan
> kirjoituksissa esiinnoussut kahtiajako affektien
> ruumiilliseen maailmaan ja emootioiden autonomiseen
> maailmaan on kategorisuudessaan harhaan-
> johtava (anteeksi provokatiivisuus!).
Kun katson oman tyoni nakokulmasta eli myohaisskolastikkojen ja heidan esikuviensa ajatuksista pain keskusteluanne, voin vain ihmetella sita, miten tunteisiin liittyvien kasitteiden jarjestelma on muuttunut. Oletan, etta tama vaikuttaa myos siihen, miten itse hahmotamme kasitteet "tunne", "affekti" ja muut vastaavat termit. Oletan etta tutkimuskohteemme ohjaa meita myos siina, miten nama termit yleensakin ymmarramme. Ehka voisi sanoa, etta strukturoimme myos arkiymmarrystamme sen myota, kun kuva tutkittavasta aiheesta selkiytyy. Omaan ihmiskuvaani vaikuttaa se, mita kykenen Aristoteleen ja skolastikkojen ajatuksista oppimaan. Heikin ja Jukan maailmankuvaan vaikuttaa se, mita he hyvaksyvat valistuksen ja romantokkojen ajatuksista. Voisi sanoa, etta kun aikani olen jaljittanut janista, muutun itsekin ajatuksiltani sellaiseksi. En voi ymmartaa Jukkaa, joka jaljittaakin kettua.
Tama tulee mieleeni, kun seuraan Jukan ja Hannun keskustelua emootioiden ja affektien suhteesta. Kuten olen aiemmin sanonut, ymmarran Aristoteleen tarkoittaneen, etta tunne tarkoitti sita, mita sana konkreettisimmillaan tarkoittaa: sita, etta jokin asia tuntuu hyvalta tai pahalta. Tunne on siis (normeeraava) reaktio johonkin arsykkeeseen. Tuo arsyke voi puolestaan olla sisainen, eli halu, tai ulkoinen, eli lahinna aistimus. Oletan, etta tunnetta seuraava reaktio oli viela oma, tunteesta eroava ilmionsa.
Ajattelivatko romantikot, etta tunne itsessaan oli ihmista liikuttava voima, ja affekti oli sen ilmaus, ilme tai ele? Jos asia oli talla tavoin, niin miten tunne erosi vieteista ja haluista?
Kysyy epatietoinen Timo.