Date: Thu, 30 Jun 1994 12:02:07 +0300 From: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> To: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> Subject: Re: Tunteiden historiasta
On Wed, 29 Jun 1994, heikki emil lempa wrote:
> > Olen todellakin eri mielta. Kasittaakseni Aristoteles ja
> > hanen "esimodernit" seuraajansa katsoivat, etta tunne oli
> > reaktio ulkopuolelta tulevaan arsykkseeseen, ei sisalta
> > kumpuava kokemus.
>
> Juuri tata ajoin takaa. Tama maaritelmani nimittain
> tarkoitti modernia tunnetta, eika vanhan maailman affektia.
> Ehka tunne olisi syyta varata vain modernin maailman
> kayttoon. Vai mita mielta olette? Ainakin Aemilie
> Rorty on tata mielta (kts. postitukseni 28.6.).
>
> Tama kuitenkin liittyy kysymykseen, missa maarin tunne
> sitten on modernin maailman "keksinto". Hannun esimerkki
> Boccaccion romaanista ainakin tuntuu horjuttavan tata
> kasitysta.>
Tasmentaisin aiemmin sanomaani seuraavasti: Katson, etta kahtiajako esimodernin ja modernin, ulkoa aiheutettujen affektioiden ja sisalta kumpuavien tunteiden kesken on liian jyrkka.
Ainakin Tuomas Akvinolainen katsoi, etta tunne liittui ensisijaisesti haluun, ei aistimuksiin. Halu puolestaan oli ihmista sisalta kasin liikuttava voima. Korostan kuintenkin, kuten aiemminkin, etta halu ja tunne olivat eri asioita. Halu oli syy, tunne puolestaan reaktio. Olisiko niin, etta modernilla ajalla tai jo aiemmin halu ja siihen liittyvat tunteet sulivat yhteen, siten etta tunne nahtiin toisaalta toimintaa ohjaavana luonteen piirteena, toisaalta elamyksena?
Jukalta kysyisin, aiotko tutkimuksessasi kayttaa 1700-luvun Turun Akatemiassa kirjoitettuja vaitoskirjoja. Jos aiot, voin auttaa sinua bibliografioiden lapikaumisessa, ja ehka, ajan salliessa, myos lukaista jonkin kiinnostavamman silla silmalla, onko siita tyosi lahteeksi.
terv. Timo