Date: Fri, 1 Jul 1994 07:12:00 +0300 From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: Historiaverkko <akoivu@utu.fi>, aollila@utu.fi, Subject: Re: Tunteiden historiasta
On Thu, 30 Jun 1994, heikki emil lempa wrote:
> maaritelmani nimittain tarkoitti modernia
> tunnetta, eika vanhan maailman affektia. Ehka tunne olisi
> syyta varata vain modernin maailman kayttoon. Vai mita
> mielta olette? Ainakin Aemilie Rorty on tata mielta (kts.
> postitukseni 28.6.).
Erottelu tuntuu hyvalta. Mutta miten eri kielien ilmaisut
reagoivat tahan
erotteluun. Eiko esimerkiksi englannin kielen sana 'affection'
tarkoita
yhta hyvin tunnetta kuin affektia. Ranskan ja saksan kielissa
erottelu
taitaa olla selvempi.
> Tama kuitenkin liittyy kysymykseen, missa maarin tunne
> sitten on modernin maailman "keksinto". Hannun esimerkki
> Boccaccion romaanista ainakin tuntuu horjuttavan tata
> kasitysta.
Boccaccion kirja vain juolahti mieleen, koska olin sen juuri lukenut. Se lienee kuitenkin aika yksinainen esimerkki. Silloin kun puhutaan ns. psykologisesta romaanista, seuraava esimerkki, joka mainitaan, on vasta Madame Lafayetten Clèvesin prinsessa vuodelta 1678! En usko, etta Boccaccion kirjan herattama hammennys on vain modernin vaarinlukemisen seuraus. Pakostakin joutuu miettimaan, onko siina vain eksplikoitu jotakin, joka oli olemassa ei-kirjallisessa kulttuurissa laajemmin. Teos on kiinnostava sillakin tavalla, etta se on avoimesti suunnattu naislukijoille ja kerronnan subjekti on Fiammetta-niminen neito, jonka mielenliikkeita teos esittelee. Boccaccio oli eraanlainen varhaisrenessanssin George Cukor, silla hanen tuotannossaan naiseus on hyvin keskeisessa roolissa. Hanhan kokosi kuuluisien naisten elamakertoja teokseksi De claris mulieribus 1350-luvulla. Jos naisyleisolle suunnattua Fiammettaa vertaa esimerkiksi Joanot Martorellin ritariromaaniin Tirant Valkoinen (1490), ero on tyrmaava. Tirant Valkoisessa kuvaus on pelkkaa deskriptiivista miekankalistelua.
Tama nyt on tallaista kieli poskella kirjoittamista, mutta tarkea kysymys voisi olla, missa maarin kysymys affekteista ja tunteista on sukupuolispesifi (vrt. Madame Lafayetten ja Jane Austenin tuotanto). Mikali Anne Vincent-Buffault'n kirjaan *History of Tears. Sensibility and Sentimentality in France* on uskomista, 1700-luvun kuluessa naislukijat nousivat merkittavaksi kirjallisuuden kuluttajakunnaksi ja samanaikaisesti psykologisoiva kirjoittaminen kohosi suunnattomaan suosioon. Eli edustiko Fiammetta sellaista fiktiota, jota ei ollut varsinaisesti kirjallisessa kulttuurissa ennen kuin vasta 1700-luvulla? Ja edelleen: oliko ajatus autonomisista emootioista sittenkaan "teoreettinen keksinto", onko silla esimoderni, katketty ja vaikeasti paikannettava historia?
> Ja kuitenkin olen valmis puolustamaan
> kasitysta, etta tunteet ovat historiallisia
Niin minakin!
Muuten. Suosittelen Anne Vincent-Buffaultin kirjaa. Se on alunperin ranskalainen teos Histoire des larmes (1986), ja se voisi avata nakymia ranskalaiselle kielialueelle. Vincent-Buffaultin mukaan Encyclopédiessa on Fouquet'n kirjoittama hakusana 'sensibilité', jossa kirjoittaja nojaa kasityksensa dietetiikkaan ja ajan laaketieteelliseen kirjallisuuteen.
Itse asiassa voisi olla kiinnostavaa katsoa tietosanakirjoja laajemminkin, esimerkiksi ranskalaisia, saksalaisia ja englantilaisia 1700- ja 1800-lukujen painoksia.
Hannu