Date: Thu, 30 Jun 1994 07:59:56 +0300 From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: Historiaverkko <akoivu@utu.fi>, aollila@utu.fi, Subject: Re: Affekteista & ilmaisusta
On Tue, 28 Jun 1994, Jukka Tapani Sarjala wrote:
> > Nyt en oikein ymmarra. Yhta hyvin voimme koota
> > katsomistilanteeseen liittyvia muita aineistoja ja
> > analysoida niiden ilmaisemia tunteita.
>
> Totta. Mutta...mihin sitten tarvitaan elokuvaa?
Itse asiassa otin elokuvan puheeksi, koska halusin tuoda esiin samankaltaisuuksia tunteiden historian ja elokuvan reseptiohistoriallisen tutkimuksen valilla. Tarkoitukseni ei ollut ajautua reseptiohistorialliseen keskusteluun laajemmin. En tarkoittanut myoskaan, etta elokuvan ilmaisemat erityiset tunteet olisivat merkityksettomia, painvastoin. Sen sijaan pidin kylla outona kategorista ajatusta siita, etta elokuvien herattamat tunteet olisivat taysin mielenkiinnottomia tai jopa turhaa paanvaivaa historiantutkijalle.
> Voimme analysoida tunteita
> vaikka kuinka paljon eikä siinä mitään, kertoohan se siitä
> ajasta ja kulttuurista, jossa kulloinkin kyseessä olevat
> ihmiset elivät.
...ja myos heidan suhteestaan tiettyihin kulttuurisiin diskursseihin, kuten elokuvaan.
> Se on osa kulttuurihistoriaa. Mutta jos tutkitaan elokuvan
> reseptiohistoriaa, noiden tunteiden "elokuvallisuuden",
> niiden todeksi tuleminen katsomis- ja kuulemis-
> kokemuksessa edellyttää aina jonkin partikulaarisen elokuvan
> tarkastelua.
Kylla, mutta myos paljon muuta. Charles Musser on kirjassaan The Emergence of Cinema puhunut siita, etta voitaisiin tarkastella elokuvallisen kommunikaatiotilanteen historiaa. "Partikulaarisen elokuvan tarkastelun" lisaksi on talloin monia muitakin mahdollisia tarkastelun kohteita, mutta niin kuin jo aiemmin kirjoitin, kaikki riippuu tietysti siita, missa tutkijan kiinnostus kulloinkin on.
> Ei ole olemassa elokuvakokemusta "yleensä" - kuten ei
> voida kuvitella kissaa "yleensä": kuvitelma on aina jokin
> tietty kissa, reseptio on aina jonkin tietyn elokuvan
> ehdollistama. Niin, tässä se on meidän näkökulmiemme ero.
Olen samaa mielta: ei ole olemassa elokuvakokemusta "yleensa". Mutta eiko tasta seuraa, etta jos lahtokohtana on vain tietyn "partikulaatisen elokuvan tarkastelu", olemme jo tietylla tavalla olettaneet "yleisen elokuvakokemuksen". Elokuvakokemus ei ole suhteessa vain tiettyyn erityiseen elokuvaan vaan myos tiettyyn erityiseen katsomistilanteeseen. Elokuvakokemus ei vaihtele vain elokuvan vaan myos yhteiskuntaluokan, rodun, sukupuolen jne mukaan. Uskon kylla, etta elokuvateksti voi antaa mahdollisuuksia analysoida myos naita ristikkaisia tai paallekkaisia "kokemuksia", mutta itse yrittaisin kylla kayttaa myos - analyysin ohella tai tukena - muuta aineistoa!
> Sinä lähdet siitä, että tutkitaan
> elokuvan reseption yleistä kulttuurihistoriaa (Litzen:
> "tavoiksi muotoutuneet reaktiot" jne.), esimerkiksi nk.
> leffakulttuuria tai sitten vaikkapa kotonakatselun
> historiaa. Minä taas lähden siitä, että jokainen
> elokuva on jollakin erityisellä tavalla merkityksellinen,
> ts. reseption tutkimus edellyttää aina sen tutkimista, mitä
> koetaan/katsotaan/kuullaan.
Kokemuksen tai katselemisen kohdetta ei tietenkaan voi sivuuttaa eika sen analysoinnin tarkeytta vaheksya! Pikemminkin haluaisin yhdistaa tekstianalyysin tietynlaiseen kulttuurihistorialliseen tarkasteluun. Hannu