Date: Thu, 23 Jun 1994 09:44:53 +0300 From: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> To: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> Subject: Re: Tunteiden historiasta
On Tue, 21 Jun 1994, heikki emil lempa wrote:
> Kreikkalainen sana on "pathos", joka itse asiassa ei suoraan
> kaanny "affektiksi" tai "emootioksi" vaan tarkoittaa
> tietynlaista liian voimakasta viettia (orexis tai orme) tai
> jopa sen patologista muotoa.
> Olennaista talle kreikkalaiselle termille oli, etta se koski
> - painvastoin kuin Ciceron lanseeraama affekti tai myohempi
> emootio - niin ruumiin kuin sielunkin tilaa. Englantilainen
> termi "affection" jatkaa ko. latinalaista tulkintaa. En voi
> sille mitaan, mutta tama kreikkalainen "pathos" saa minun
> sympatiani, ainakin se on elementaarisempi eika
> edellyta tuota hieman problemaattista ruumiin ja sielun
> erottelua.
Kasittaakseni Heikki antaa liian yksiviivaisen kuvauksen Aristoteleen sanalle "pathos" antamista merkityksista.
Heikin kuvausta vastaava maaritelma loytyy Metafysiikan esityksesta (5MF,21), jossa A. toteaa: "Affektioiksi (pathee) sanomme yhdella tavalla kvaliteetteja, joiden suhteen muutos on mahdollinen, esimerkiksi valkoista ja mustaa, toisella tavalla affektioiksi sanotaan naiden aktuaalisuuksia ja tapahtuneita muutoksia ja liikkeita ja niista ennen muuta karsimysta aiheuttavia. Ja myos suuria miellyttavia ja karsimysta aiheuttavia kokemuksia sanotaan affekteiksi." (Kaannos suomalaisesta laitoksesta)
"Pathos" voi siis tarkoittaa voimakasta tunnetta, mutta tassakaan tapauksessa kyse ei ole vietista, tosin tallainen tunne voinee olla vietin aiheuttama. Siksi katson, etta Heikki yhdisti vietin ja tunteen liian suoraviivaisesti.
Palaan viela siihen, mita A sanoi Nikomakhoksen etiikassa:
"Tunteiksi (pathee) sanon halua, vihastumista, pelkoa, rohkeutta, ... ja ylipaansa kaikkea, minka kokemiseen liittyy nautintoa tai karsimysta." .... "Luonteenpiirteeksi (habitus/heksis) taas sanon niita, joiden johdosta tunnemme tunteita hyvin tai huonosti." (2 NE, 5)
Olennaista tassa on se, etta Aristoteles sanoo ihmisen voivan jalostaa tunteintaan kehittamalla luonteenpiirteitaan, eli habituksiaan. Habitukset puolestaan ovat (ilmeisesti) ominaisuuksia, joita ihminen voi kehittaa jarjen kauttoon perustuvien valintojen avulla.
Tuomas Akvinolainen kehitti Nikomakhoksen etiikan kommentaarissaan ajatusta tahan suuntaan. Hanen mukaansa tunteet kuuluivat aistivan sielun alaan, eli kyse jonkin arsykkeen aiheuttamista ruumiillisista muutoksista. Toisaalta Tuomas katsoi, etta hyveemme ja paheemme (hyvat ja pahat habitukset) maaraavat sen, miten tunteet koemme. Tunne oli siis ruumiillinen muutos, mutta jarki saattoi ohjata sita, miten tunteet koemme.
Tassa vaiheessa en osaa vastata siihen, miten Aristoteles ja Tuomas maarittelivat halun ja tunteen suhteen. Kasittaakseni ne olivat eri asioita, tosin halu saattoi olla tunteen syy.
Todettakoon, etta olen loytanut Tuomaalta passiota koskevia lukuja em. kommentaarin lisaksi teoksesta De Veritate, ja teoksesta Summa Theologiae.
terveisin Timo