Date: Tue, 23 Aug 1994 15:25:22 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Affekteista & tunteista aina vaan
Affekti/tunne -keskustelussa on ilmennyt (ainakin tilapäisiä) elonmerkkejä. Seuraavassa yksi näkökulma osaa historiaverkkolaisista askarruttaneeseen probleemakimppuun.
Ainakin Heikki tuntee Amelie Oksenberg Rortyn artikkelin "From Passions to Emotions and Sentiments" (1982). Rorty tarkastelee siinä lähinnä Descartesin ja Humen teorioita mielenliikutuksista. Lähtökohta tarkastelulle on mielenkiintoinen: käsitykset affekteista ja tunteista tulkitaan probleemeiksi minän/minuuden identiteetistä. Miten subjekti on eri aikoina ajateltu? Koska ei ole olemassa mitään sellaista kuin "The Mind Itself", ei voida sanoa, että psyyke/mieli/tietoisuus & sen rakenne sinänsä olisivat kokeneet jonkinlaisen muutoksen esim. Descartesin tai Humen elinaikana. Ihminen toimii ja kokee aina joidenkin käsitysten vallitessa, vaikka nuo käsitykset sitten olisivat esitietoisia. Siksi Rorty ajattelee järkevästi, että minuus on ilmiönä olemassa ainoastaan ajateltuna, tiettyjen konseptioiden tuella muodostettuna kokonaisuutena. Ihmismieltä koskevat muutokset ovat muutoksia siitä muodostetuissa tulkinnoissa. Ajatus ei ole mielestäni liian intellektualistinen, ts. oppi- tai aatehistoriaa korostava, koska minuus rakentuu ajateltuna oliona silloinkin, kun sitä tarkastellaan läpikotaisin sosiaalisesti muotoutuneena. Jos Hegelin väite siitä, että historia on menneiden aikakausien käsitteellistämistä, pitää ollenkaan paikkansa, niin tässä kohden sen voisi ymmärtää kouriintuntuvasti.
Lyhyesti sanoen Rortyn peruspointti on, että passioista tuli ("during the period from Descartes to Rousseau") ihmismielen omia toimintoja, sen omia liikkeitä sen sijaan, että ne olisivat olleet enää - kuten aiemmin - ulkoisia ärsykkeitä. (Ulkoisia merkityksessä: sielun eli tahdon instanssin näkökulmasta katsottuina). No, tämähän on jo liiankin tuttua. Rorty osaa tarkastella tuota muutosta laajemmin ihmiskäsityksen kannalta. Passioista tulee avaimia psyyken historian tutkimiseen, sillä ne sijaitsevat "in that no-man's land where theories create the experiences they describe". Kokemusjärjestelmillä on eri aikoina erilainen rakenne, vaikka yksittäiset rakenneosat pysyisivätkin modernista näkökulmasta katsottuna suhteellisen muuttumattomina (esim. "mielikuvitus", "järki", "aisti", "vietti").
Affekti- ja tunnetutkimus laajenee tämän mukaan historiallisiksi tulkinnoiksi ihmisen kokemusjärjestelmän, moraalin ja psyykkisen dynamiikan käsitteellisistä muutoksista. Kun barokin ajan kaksiäänistä kontrapunktia kuunneltiin joskus ennen maailmaan esim. Jumalan ja ihmissielun välisenä keskusteluna - ajatus, joka on meidän kokemusjärjestelmässämme absurdi, vähintäänkin epäilyttävä - onkin meidän nyt kysyttävä, miten oli ylipäänsä mahdollista, että nuo ihmiset sattuivat ajattelemaan asioista tuolla tavoin. Se on seikkailun alku.
Jukka S.