Date: Fri, 26 Aug 1994 18:26:34 +0300 From: George H A Bacon <bacon@cc.helsinki.fi> To: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> Subject: Re: Affekteista & tunteista aina vaan
On Tue, 23 Aug 1994, Jukka Tapani Sarjala wrote:
> Affekti- ja tunnetutkimus laajenee tämän mukaan
> historiallisiksi tulkinnoiksi ihmisen kokemusjärjestelmän,
> moraalin ja psyykkisen dynamiikan käsitteellisistä
> muutoksista. Kun barokin ajan kaksiäänistä
> kontrapunktia kuunneltiin joskus ennen maailmaan esim.
> Jumalan ja ihmissielun välisenä keskusteluna - ajatus, joka
> on meidän kokemusjärjestelmässämme absurdi, vähintäänkin
> epäilyttävä - onkin meidän nyt kysyttävä, miten
> oli ylipäänsä mahdollista, että nuo ihmiset sattuivat
> ajattelemaan asioista tuolla tavoin.
Miksi tämä ajatus olisi "absurdi tai vähintäänkin epäilyttävä"? Ennen kuin tällaisia tuomioita esitetään, pitäisi toki pohtia mitä jumalalla tällaisissa lausumissa oikein tarkoitetaan. Kysymyshän on metaforasta, mitä tälla metaforalla on yritetty imaista? Kun uskovainen puhuu ihmisen ja jumalan välisesta keskustelusta, kyse on tietyssä mielessä ihmisen yrityksestä mieltää yksilön suhde olevaiseen tietyllä tavalla. Käsitys on hyvin länsimainen - ajatus, että ihmisen ja jumala/jumaluuden välinen suhde olisi ylipäätään edes jossakin määrin neuvoteltavissa heijastaa hyvin yksilökeskeista mentaliteettia - ja eri tavoille se tulee esiin myös nykyajattelussa, käsiteen "jumala" ympärille rakentunut diskurssi vain on korvattu toisenlaisilla retoriikoilla. Mutta Jukka Tapanin epäilykset kohdistuivatkin juuri siihen, että ainakin näin miellettynä tuo metafora tuntuu kohottavan ihmisen kohtuuttoman korkealle tasolle. Moniäänisemmän musiikinhan voisi mieltää vertauskuvaksi yhteisöstä yksilöiden summana, kokonaisuudesta, jonka erottamattomia ja enemmän tai vähemmän alisteisia osia kaikki ovat.
Henry Bacon