Date: Wed, 3 Aug 1994 06:30:23 +0300 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: Historiaverkko <Akoivu@utu.fi>, Aollila@utu.fi, Subject: Re: Affektit historiallisina ideaalityyppeina
On Tue, 2 Aug 1994, Timo Ala-Vähälä wrote:
> On Tue, 2 Aug 1994, heikki emil lempa wrote:
>
> > Mita itse asiassa tarkoittaa "lahteista tarkastamalla"?
> > Niita katselemalla eteemme ei suinkaan tule menneisyyden
> > maailmaa eika edes menneisyyden kasitteita vaan pelkkia
> > sanoja.
>
> Olen samaa mielta. Toisaalta katson, etta sanojen merkitysta
> ei voi selvittaa vertaamalla niita "aikakauden
> ideaalityyppeihin", vaan tekstiyhteyksiin, ja termin omaan
> historiaan. Tasta kuitenkin seuraa
En ole varma, voidaanko ideaalityyppi ja tekstiyhteys/termin oma historia asettaa talla tavoin vastakkain. Tekstiyhteys ja termin oma historia ovat lopultakin historioitsijan tyon tuloksia aivan samalla lailla kuin ideaalityyppikin: ei niilla ole mitaan esikoisoikeutta tutkittavaan objektiin. Sen sijaan ideaalityypin ja tekstiyhteyden keskinainen suhde nayttaa olevan lahempana tekstin ja kontekstin suhdetta. Itse asiassa Max Weberin varhaisteksti eli hanen Protestanttinen etiikkansa oikeuttaa tallaisen tulkinnan (itse asiassa paremmin kuin myohemmat yliteoretisoidut ja -sosiologisoidut tulkinnat). Weberin tekniikkana tuntuu olevan ainakin parissa kohtaa (kalvinismin ja presbyterianismin tulkinnassa) ottaa lahtokohdaksi pelkka teksti, joka ei lisaksi ole vain kuvaus vaan ennen kaikkea normatiivinen. Seuraava askel ei kuitenkaan ole tekstin ymmartaminen sen kontekstin (toisten tekstien) avulla vaan tekstin idean puhtaaksiviljely. Tuloksena on konseptualisaatio, joka ylittaa tekstin rajoitukset ja itse asiassa selittaa miten teksti ja konteksti liittyvat toisiinsa, niiden ehdot. Tietenkin mika tahansa teoria asettaa taman saman vaatimuksen itselleen, mutta historiallisen ideaalityypin kohdalla tama mielestani on legitiimia sanan varsinaisessa mielessa, koska puhtaaksiviljely tapahtuu ikaankuin menneisyyden horisontista kasin.
> puolustan menettelytapaani. Ennen yleistamista on
> eriteltava. Muuten kay helposti niin, etta tutkija ei
> selvita tekstin sisaltoa kunnolla, vaan valikoi siita vain
> sen, mita tarvitsee ennakko-olettamiensa tukemiseksi.
Miten puhdas induktiivinen tieto on mahdollista historiassa? Ei kai mitenkaan. Meilla on aina JO yleistyksia ja kyse on vain siita haluammeko formuloida ja terastaa niita modernin maailman vai tutkittavan kohteen kasitteellisessa ymparistossa.
Heikki