Date: Wed, 16 Nov 1994 08:44:10 +0200 (EET) From: Janne Kalevi Tunturi <jantun@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Lukemisesta/lukuyhdistyksista
On Tue, 15 Nov 1994, Jukka Tapani Sarjala wrote:
> Janne puolestaan kirjoitti, ettei Turun lukuyhdistyksen toiminta ollut
> paalta katsoen kovinkaan kriittista eika sen piirissa ollut avointa
> keskustelua.
> Millaisia ja mista noudettuja kriteereja tassa arviossa sovelletaan?
Niin, olin ehka viela frankfurtilaisella aallonpituudella ja valitsin
sanani (kriittisyyden) huonosti. Mielessani oli vain ajatus siita, etta
Turun lukuseura ei mitenkaan poikkeavasti edistanyt ajatusten tai
ihmisten kanssakayntia. Samat virkamiehet osallistuivat kaikkien muidenkin
yhdistysten toimintaan, joten piiri oli pieni ja suljettu - tahan
tietysti on paljon luonnollisiakin syita, Turun sijainti ym.
> Onko mittapuut noudettu esim. Englannista? Tuleeko "kriittisyyden" aina
> merkita poliittista keskustelua? En vaita, etta Turun puolessa olisi
> syntynyt jonkinlainen Pohjolan valistus, mutta vaikuttaa silta kuin
> kriittisyyden kriteerina olisi tuossa arviossa parlamentaarisen
> jarjestelman takaama poliittinen kiistely (Englanti?). Richard van Dulmen
> muistaakseni totesi kirjassaan Die Gesellschaft der Aufklarer (1986), ettei
> monissakaan saksalaisissa lukuyhdistyksissa voinut puhua politiikkaa, koska
> ei haluttu arsyttaa ja kiihoittaa mielia. Nuo valistuksen vartijat
> keskustelivat luonnontieteista, yleishyodyllisista talousasioista,
> vieraista kulttuureista etc. (Samoista asioista kirjoitettiin paljon
> Suomessa julkaistuissa sanomalehdissa 1800-luvun alkuvuosikymmenina ennen
> kuin Snellman tuli ja kertoi, mita lehdilla pitaisi oikeastaan tehda.)
> Oliko Saksan ja Turun piireilla paljonkaan eroa?
Kriittisyyden kriiteerinani oli paroni d' Holbachin luona Ranskassa kokoontunut seurue, johon kuului ajattelevia ihmisia diplomaateista Diderot'n kaltaisiin hairikoihin. Se pystyi keskustelemaan ainakin uskonnosta avoimesti, vaikka jasenten mielipiteet olivat hyvinkin erilaiset. Suurempi uhka sopuisalle kanssakaymiselle oli d' Holbachin nuori vaimo, jota intellektuellit lahentelivat miehissa.
Pariisin ja Turun vertailu on tietysti turhanaikaista, mutta kasittaakseni tuonaikaisen Suomen historia kaipaisi uudelleenarviointia ja laajempaa suhteuttamista muualla tapahtuneeseen.
> Aihepiiri on sinansa kovasti mielenkiintoinen, ja yritan myohemmin
> paneutua siihen ainakin alustavasti.
Onnea yritykseen!
Janne Tunturi