Lukemisesta/lukuyhdistyksista

Jukka Tapani Sarjala (juksar@utu.fi)
Tue, 15 Nov 1994 13:34:03 +0200


Date: Tue, 15 Nov 1994 13:34:03 +0200
From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Lukemisesta/lukuyhdistyksista

Pari kommenttia Hannun ja Jannen puheenvuoroihin kirjoista ja lukuyhdistyksista:

Hannu totesi, etta Baconin esseen aikoihin (1601) lukeminen naytti jo nyansoidulta. Eri kirjoihin ja teksteihin suhtauduttiin eri tavoin; oli myos olemassa erilaisia lukemisstrategioita. Arvelen, etta vaitteessa aliarvioidaan varhaisempia lukutapoja. Hannun esittama jako intensiiviseen ja ekstensiiviseen lukemiseen ei kai voi tarkoittaa, etta skolastinen traditio olisi ollut jotenkin "vivahteettomampaa". Keskiajalla naet tunnettiin monia erilaisia lukemisen intensifiointitapoja. Ensimmainen vaihe oli tietaakseni puhutun opetteleminen ja jaljittely (aanteiden seuraaminen, toistaminen, ulkoa opettelu). Seuraava vaihe saattoi olla sensus literaris, tekstin kirjaimellinen merkitys, sitten ehka seurasivat tekstin anagogiset, symboliset ym. tulkintatavat. Tama jos mika oli nyansoitua lukemista, paljon vivahteikkaampaa kuin mihin nykyaan keskimaarin kyetaan (tai ehka mihin kyettiin Baconin aikana, mene tieda). Meilla on aikamoisia harhakasityksia nk. skolastisesta lukemisesta sille ominaisen paahanpanttayksen herattamien mielikuvien johdosta.

Janne puolestaan kirjoitti, ettei Turun lukuyhdistyksen toiminta ollut paalta katsoen kovinkaan kriittista eika sen piirissa ollut avointa keskustelua. Millaisia ja mista noudettuja kriteereja tassa arviossa sovelletaan? Onko mittapuut noudettu esim. Englannista? Tuleeko "kriittisyyden" aina merkita poliittista keskustelua? En vaita, etta Turun puolessa olisi syntynyt jonkinlainen Pohjolan valistus, mutta vaikuttaa silta kuin kriittisyyden kriteerina olisi tuossa arviossa parlamentaarisen jarjestelman takaama poliittinen kiistely (Englanti?). Richard van Dulmen muistaakseni totesi kirjassaan Die Gesellschaft der Aufklarer (1986), ettei monissakaan saksalaisissa lukuyhdistyksissa voinut puhua politiikkaa, koska ei haluttu arsyttaa ja kiihoittaa mielia. Nuo valistuksen vartijat keskustelivat luonnontieteista, yleishyodyllisista talousasioista, vieraista kulttuureista etc. (Samoista asioista kirjoitettiin paljon Suomessa julkaistuissa sanomalehdissa 1800-luvun alkuvuosikymmenina ennen kuin Snellman tuli ja kertoi, mita lehdilla pitaisi oikeastaan tehda.) Oliko Saksan ja Turun piireilla paljonkaan eroa? Aihepiiri on sinansa kovasti mielenkiintoinen, ja yritan myohemmin paneutua siihen ainakin alustavasti.

Terv. Jukka Sarjala