Date: Thu, 10 Nov 1994 06:51:50 -0600 (CST) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: kirjapainokirja
Kiitokset tasta valistusviestista. Aihe ei ole kiinnostava ainoastaan valistustutkimuksen vilkkauden takia vaan myos siksi, etta 1700-luku selvemmin kuin ehka mikaan muu aikakausi kuvastaa historiankirjoituksen uusia linjanvetoja yleensakin.
On Thu, 10 Nov 1994, Janne Kalevi Tunturi wrote:
> Ranskassa oli oma julkisuutensa, Englannissa omansa jne. Habermas ei tata
> korosta, mutta sama lahtokohta on ollut myos myohemmissa esityksissa
> 1700-luvun julkisuuden toiminnasta (esimerkiksi Craig Calhounin
> toimittamassa kokoelmassa Habermas and the Public Sphere, 1992).
> Eisensteinin mukaan ranskaa kirjoittanut ja lukenut maailma saattoi
> muodostaa yhden isomman kirjallisen julkisuuden alueen.
En oikein ymmarra mihin tama syytos kohdistuu. Ainakaan Habermasin alkuperaisessa tekstissa ei puhuttu vain julkaisutoiminnasta, lehdistosta ja kirjankustannuksesta. Itse asiassa Habermasin intressi oli toisaalla. Kirjallisen julkisuuden kasite, joka erityisesti sopii 1700-luvun maailman kuvaukseen, oli erityisesti poliittisen historian kasite. Se avasi nakokulman siihen tapaan, jolla radikaalisti epa- ja esipoliittisessa maailmassa tehtiin politiikkaa. Lehdisto oli tahan vain yksi valine, eika useinkaan tarkein. Sen sijaan 1700-luvulle adekvaatimpia julkisuuden ilmaisuja olivat kahvihuoneet, kirjallisten yhdistysten lokaalit, salongit, salaseurojen istunnot ja kirjeenvaihto. Itse asiassa juuri tasta syysta minua viehattaa erityisesti Darntonin memsmerismi-kirja. Kissojen massamurha sen sijaan on vain hauska, mutta itse asiassa avaa vain hyvin vahan uutta nakokulmaa alempien luokkien epapoliittiseen politiikkaan. Aihe on selvasti liian kapea ja Darnton on joutunut selvasti pakottamaan sita. Parempi kirja on Michael Sonnenscherin ranskalaisten hatuntekijoiden maailmasta.
> yrittaessaan painvaistaista. Luodessaan uutta tulkintaa valistuksesta he
> ovat pitaneet katseensa niin visusti se populaareimmissa muodoissa, etta
> ovat hukanneet muun. Silti he ovat vaittaneet saavuttaneensa entista
> taydemman kuvan. Kuitenkin esim. Darnton on trivialisoinut ja
> yksinkertaistanut L'ancien regimea keskittyessaan ilmapallopurjehdusten
> ja mesmeristien suosioon, mutta unohtanut sen mita oli toisaalla.
En oikein ole samaa mielta Eisensteinin ja Janne Tunturin kanssa. Pitaa paikkansa, etta kyseisessa kulttuurihistoriallisessa tavassa kirjoittaa on paljon "mainosmiesten keksimaa" (kuten kissojen massamurhissa). Tama ei kuitenkaan kokonaan himmenna ainakaan yhden kultajyvan kimmellysta. Darntonin nuoruudenteos mesmerismista ei ole populaarikulttuuria, joka kuvaisi jotain "alempaa" ja arkipaivaisempaa jattaen "ylemman" ja poliittisen tai filosofisen leijumaan ilmaan. Darntonin argumentti yksinkertaisesti on, etta mesmerismi oli tarkea muoto harrastaa radikaalia politiikkaa olosuhteissa, jossa politiikka ja politikointi ei ollut sallittua alamaisille/kansalaisille tai se oli tiukasti valvottua. Saksan 1700-luvusta tama tarkoittaisi: joka on lukenut vain Immanuel Kantia, ei ole ymmartanyt Saksan valistuksesta yhtaan mitaan. Sen sijaan tutustuminen salaseuroihin, Lavaterin fysiognomisiin kummallisuuksiin ja menuetin koreografiaan auttaa jo hyvaan alkuun. Tama ei tietenkaan poista sita tosiseikkaa, etta Kant oli varsin merkittava, vaikutusvaltainen ja vielakin lukemiseen pakottava filosofi.
Heikki Lempa