Date: Wed, 05 Oct 1994 16:30:40 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Metodikirja
T. Ala-Vahalan viimeisin puheenvuoro metodikirjakysymyksesta on erinomainen esimerkki siita varsin perustellusta ajattelutavasta, jonka mukaan todellisuus ilmenee meille aina tarkoitettuna. Rautalankamalliin sijoitettuna se nahdakseni merkitsee, etta ihmistietoisuuden ja olioiden maailman lisaksi meidan on kiinnitettava huomiomme kolmanteen tasoon tai ulottuvuuteen, jota voisi kutsua mielen operaatioiden tasoksi, kunhan sita ei ajatella psykologiseksi tasoksi. Kant kirjoitti kategorioista (jotka ovat viela aika robusti tapa nahda tietoisuus/minuus Aristoteleen logiikan pohjalta), Husserl taas noemoista. Suomalaisessa historiantutkimuksessa tahan seikkaan ei tosiaankaan ole tuhlattu liikaa aikaa eika vaivaa. Arvelisin, etta aika suurta osaa maamme historioitsijoista raskauttaa edelleen nakemys, jonka mukaan todellisuutemme rakentuu vain kahdesta suuresta osasta: olioiden maailmasta ja sita havainnoivasta ihmismielesta. Muun muassa faktan kasitetta on tyostetty liian vahan. Milla tavalla taman asian sitten voisi motivoida kaikille historiasta kiinnostuneille pohdiskelun ja tyoskentelyn kohteeksi, on minulle toistaiseksi arvoitus. Ehka olisi hyva yrittaa etsia metodikirjan kirjoittajiksi sellaisia henkiloita, jotka ovat perehtyneet fenomenologiaan ja ovat samalla harrastaneet historiantutkimusta.
Sitten viela toisesta asiasta, ei liity varsinaisesti metodikirjaan. Timo kirjoitti:
>Kolmas vaikeus on, etta emme voi tietaa, ovatko menneiden aikojen
>ihmisten tunteet olleet samanlaisia kuin nykyihmisen tunteet.
Tata en ihan ymmarra, ei kai se ole mikaan vaikeus. Kun kerran historia on erojen tekemisen taitoa, voimme lahtea siita, etteivat menneiden aikojen ihmisten mielenliikutukset/tunteet olleet samanlaisia olioita/ilmioita kuin ne ilmiot tai oliot, joita me kutsumme tunteiksi. Lahtokohta on silloin, etta kysymme, millainen oli menneiden aikojen ihmisten mielenliikkeiden tai tunteiden olemisen ja toimimisen tapa. Jos osaa pitaa silmansa auki, nakee akkia edessaan teologiset pohdiskelut, retoriikan, elonhenki-teorian etc. Riippuu sitten tutkittavasta aikakaudesta ja kulttuuripiirista, millaisia maisemia rupeaa avautumaan. (Esimerkiksi se affektin kasite, jota yritin kesalla hahmottaa, patee - jos patee - luultavasti vain 1600-lukuun ja 1700- luvun alkupuoleen.)
Jukka Sarjala