Date: Thu, 15 Sep 1994 08:56:45 -0500 (CDT) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: Historiantutkimuksen tulos
On Thu, 15 Sep 1994, Timo Ala-V{h{l{ wrote:
>
> Kolmas ja kaikkein perustavin kysymys on, mita oikeastaan pidat
> historian tutkimuksen tuloksena. En oikein osaa pitaa jotain
> yleistysta tutkimuksen tuloksena. Itselleni tyon tulos on ollut se,
> etta olen oppinut lukemaan tiettyja teksteja, ja gradussani voin
> opastaa lukijaa siina, miten han itse voisi lahestya samoja teemoja.
> Caloviusta ja koulufilosofiaa koskevat tyypittelyt ja yleistykset ovat
> tavallaan tyon sivutuotteita. Kuitenkin olen Jukan ja Heikin teksteista
> huomannut, etta tutkimukset tulos olisi juuri tuo aikakautta koskeva
> yleistys.
Tama on itse asiassa varsin mielenkiintoinen kysymys: mika oikeastaan on historioitsijan tieteellinen tulos. Voisikohan taman jakaa kahtia. Yhtaalta kyse on tietysta tekstipragmatiikasta, siita, miten kirjoittaja saa lukijan ikaankuin mukaan tai jakamaan oman tuloksensa. Tama liittyy kasittaakseni historialliseen esittamiseen ja on riippuvainen mm. foorumista, oletetusta yleisosta ja kohteen luonteesta. Toisaalta kyse on johtopaatosten kasitteellisesta luonteesta. Olen taipuvainen ajattelemaan, etta historia ei tuota puhtaasti teoreettisia argumentteja (joita klassinen moderni sosiologia kuvitteli tuottavansa). Toisin sanoen johtopaatoksissa ei voi paatya mihinkaan universaalilauseisiin ellei sitten halua sanoa triviaalisuuksia. Mutta yhta vahan painvastainen menettely on relevantti. En oikein voi kasittaa, miten historia voisi tuottaa tieteellisesti "koeteltuja" singulaarilauseita, jotka ikaankuin loogisesti seuraisivat premisseista. Tallaisessa paatelmassa pitaisi aina olla jokin universaalilause, jonka totuus ja "empiirinen relevanssi" on jotenkin kiistamaton. Ja juuri tama vaatimus nayttaa historiassa olevan vaikea niella. Eiko meidan keskustelumme mm. affektin yleiskasitteesta (joka puolestaan implikoi tietyn psyyketta koskevan universaalin lain) osoittanut, etta olemme kaikkea muuta kuin yksimielisia jo siita, mita ihmetta tuolla yleiskasitteella "affekti" voidaan tarkoittaa. Koska katsoimme sen kuitenkin valttamattomaksi (mm. moderni kasite "tunne" on liian kapea), niin ainoaksi mahdollisuudeksi nayttaa jaavan kaantaa huomio kysymykseen, mita oikeastaan tarkoitetaan "affektilla". Tasta nayttaisi seuraavan, etta historian tieteelliset tulokset eivat ole sen paremmin yleistyksia kuin yksiloityja empiirisia (mita silla sitten tarkoitetaankin) havaintoja vaan tietynlaista kasitteen (empiirista, voisi sanoa) maarittelya ja rajaamista. Tai sama koskee vaikkapa ilmiota: historioitsija maarittelee ja rajaa sen. Eraanlaisena korollaarina tasta seuraa mm. vaatimus reflektoida meidan oman aikamme ja tarkasteltavan ajan eroja ja naiden erojen ja siihen johtaneen kehityksen syita.
Historian ymmartaminen eraanlaiseksi maarittelyksi, olennaisten ominaisuuksien ja rajojen osoittamiseksi helpottaa myos ensimmaisen, tekstipragmaattisen tehtavan tayttamista. Kuten kaikki tiedamme, tietyn kasitteen maaritteleminen on eraanlainen oppimispprosessi ja useasti viela siina mielessa, etta ko. kasitetta ei oikein muuten voi maaritella kuin toistamalla tuon oppimisprosessin olennaiset vaiheet.
Heikki