Date: Thu, 15 Sep 1994 13:31:45 -0700 (PDT) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Historiantutkimuksen tulos
Timon esittamat kysymykset tutkimuksen loppuluvun rakentamisesta ovat mielestani kiinnostavia. Asiaanhan voi suhtautua seka teoreetti- sesti (onko historiantutkimuksessa ylipaataan tuloksia ja jos on, minkaluonteisia ne ovat) etta kaytannollisesti (miten tutkijoiden narratiivisessa repertuaarissa on ollut tapana ilmaista tiettyja asioita.
> Oletan, etta siina pitaisi palata niihin kysymyksiin, jotka johdannossa
> on asetettu; referoida lyhyesti sita, mita kasittelyluvuissa on esitetty,
> ja verrata saavutettua tietoa siihen, mita tutkimuskirjallisuudessa on
> esitetty. Lisaksi pitaisi kai selvittaa, mita jai tutkimatta.
Monografian narratiivinen mallihan on ollut (Ginzburgiin tai Ecoon viitaten) dekkarimainen: ensin tapahtuu rikos, sitten kerataan johtolankoja ja lopuksi kerrotaan, etta hovimestari on syyllinen. Dekkarissa rakennetta perustelee yllattamisen tarve. Johtolankoja kerataan pitkin matkaa, mutta "suuren loppukohtauksen" tuloksen pitaa olla lukijalle yllatys. Historiantutkimuksessa tuskin koskaan voi olla tallaista tilannetta. Johtolankojen keraaminen ja kuvaus ovat sinansa jo "tuloksia", ja usein loppuluku on lahinna tiivis- telma, jossa ei ole lukijalle mitaan uutta. Se, mika voisi olla uutta, olisi kysymyksenasettelun uudelleenarviointi, tarkastelun suhteellistaminen: siis tietylla tavalla sen kirjaaminen - niin kuin Timo toteaa - mita jai tutkimatta. Ainakin se, mita itse kaipaan, on tallainen itsereflektiivisyys, joka ei ole perinteisen suomalai- sen historiallisen monografian muottiin kuulunut!
Tietysti kysymyksenasettelu, tutkimusongelman luonne, vaikuttaa siihen, miten kerronta rakentuu tai rakennetaan. Rikos- poliisitutkinta-ratkaisu -topos sopii tietyntapaiseen tarkasteluun. Jos ajattelen esimerkiksi sellaista ongelmaa kuin, onko allekirjoi- tuksella "Richard Wagner" varustettu kaiverrus Imatran kosken partaalla aito vai ei, tutkija kay kylla dekkarimaisesti lapi tiettyja pohdiskeluja ja esittaa lopuksi oman arvionsa.
> Miten esitellaan esimerkiksi sellaiset teemat, joita tutkimus-
> kirjallisuudessa ei ole kasitelty juuri lainkaan. Oletan, etta
> parasta olisi sanoa, etta "asiaa on tutkittu vahan, ja taman tyon
> perusteella voi vetaa seuraavat alustavat johtopaatokset..."
Jos tutkimuskirjallisuudessa jotakin asiaa on kasitelty vahan, se on tietysti sinun etusi. Johtopaatokset voivat olla alustavia, mutta ne ovat tutkimuksen kannalta merkittavia juuri paanavauksena. En kylla aivan ymmarra, miksi tutkimuskirjallisuuden puute tekisi sinun johtopaatoksistasi vain "alustavia". Vai tarkoitatko, etta kyse on jostakin, joka on oman ongelmasi liepeilla, mutta ei varsinainen tutkimuskohde?
Oli miten oli, mielestani tutkimuksen lopussa voi hyvin esittaa
hypoteeseja myos 'liepeilla olevista ongelmista' jonkinlaisina
tutkimuksen avaamina horisontteina, jatkokysymyksina.
> Enta, kun huomaan, etta Calovius ei jossain asiassa tukeudu
> aristoteliseen, vaan pikemminkin uusplatoniseen perinteeseen, jota en
> kuitenkan tunne kunnolla; voinko sanoa, etta "C:n ajatukset tuovat
> mieleen sen, miten Proclus maarittelisaman asian. Procluksen
> vaikutus jaa kuitenkin vain olettaman asteelle, silla olen
> perehtynyt hanen teoksiinsa (pinnallisesti) vain tutkimuskijallisuuden
> ja kaannosten valityksella, enka ole tarkistanut alkukielisesta
> tekstista, miten han asian esittaa. Calovius ei myoskaan viittaa
> Proclukseen nimelta mainiten, mutta todennakoista on, etta han
> tunsi P:n ajatukset, koska P:n teokset levisivat 1500-luvulla
> Eurooppaan useina painoksina, ja Caloviukseneras esikuvat, Suarez,
> viittasi Proclukseen." Kelpaako taman tapainen argumentointi, olettaen,
> etta stilisoin esityksen.
Mielestani kylla, jos on kyse tutkimuksellisesta ronsysta. Hypoteesin
voi heittaa.
> Kolmas ja kaikkein perustavin kysymys on, mita oikeastaan pidat
> historian tutkimuksen tuloksena. En oikein osaa pitaa jotain
> yleistysta tutkimuksen tuloksena. Itselleni tyon tulos on ollut se,
> etta olen oppinut lukemaan tiettyja teksteja, ja gradussani voin
> opastaa lukijaa siina, miten han itse voisi lahestya samoja teemoja.
> Caloviusta ja koulufilosofiaa koskevat tyypittelyt ja yleistykset ovat
> tavallaan tyon sivutuotteita. Kuitenkin olen Jukan ja Heikin teksteista
> huomannut, etta tutkimukset tulos olisi juuri tuo aikakautta koskeva
> yleistys.
Olen samaa mielta siita, etta yleistys on tuloksena hyvin toisenlainen kuin se tyon tulos, etta olet "oppinut lukemaan tiettyja teksteja". Mutta namahan ovat taysin eri asioita, vai mita? Se, etta olet oppinut lukemaan tiettyja teksteja, on minun mielestani samanlainen *tutkimisen* tulos kuin esimerkiksi vahvistunut takalisto tai hiusten raastamisesta aiheutunut kaljuuntuminen. Mutta, jos se, etta olet oppinut lukemaan teksteja ja lahestymaan skolastikkojen maailmaa uudella ja hedelmallisella tavalla, nakyy lopullisessa tutkielmassa kiinnostavana ja uusia ajatuksia herattavana pohdiskeluna, uusien yksityiskohtien nostamisena tutkimukselliseen keskusteluun ja miksei myos yleistysten tekemisena, silloin minusta pelkka lukeminen on muuttunut tutkimuksellisesti ansiokkaiksi tuloksiksi.
Terv. Hannu