Date: Wed, 11 Jan 1995 18:48:47 +0200 (EET) From: "JARI SEDERGREN (COMM)" <SEDERGRE@valt.helsinki.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: aika?
> > Lisaksi erottelu subjektiiviseen, yhteiskunnalliseen ja objektiiviseen
> > aikaan herattaa kysymyksen, projisoituuko niiden mukana menneisyyteen
> > moderneja kasityksia yksilosta, yhteiskunnasta ja luonnosta?
>
> Historiallisen anakronismin ajatus edellytt{{ mahdollisuutta astua oman
> ajattelun, esimerkiksi oman aikak{sityksen, ulkopuolelle. Jos kykenemme
> t{h{n ja j{t{mme sen tekem{tt{ on kyseess{ esitt{m{si kaltainen projisointi.
Voisivatko keskustelijat hieman välillä eksplikoida? Tämä alkaa käydä vaikeaksi, jos ajatusta ei pureta riitävän moneksi (järkeväksi) sanaksi. Esimerkiksi "oman ajattelun ulkopuolelle astuminen" kun ei kovin järkevältä kuulosta. Voitko tarkentaa puhetta "historiallisista anakronismeista"? Coca-colaa siemaileva viikinki saattaa historiallisena anakronismina -- niin kuin sen ymmärrän -- vaatia aikakäsityksen venyttämistä, mutta eihän eriaikaisuuden ja/tai yhteismitattomuuden ymmärtäminen johda oman ajattelun ulkopuolelle, eihän? Vai tarkoititko "historiallisilla anakronismeilla" jotakin muuta?
> > Tuntuu silta, etta erottelu subjektiiviseen ja yhteiskunnalliseen
> > aikaan ei sovi esimodernin ajan ja ajantajun tarkasteluun.
> Asiallinen havainto. Mit{ mielt{ olette, muut? Kysymys liittyy
> varmasti postmodernismin "kodittomuuden" tunteesta k{ytyyn
> keskusteluun, paluu "Gemeinschaftiin" jne.
Voiko "subjektiivista aikaa" olla edes yksilöllisenä kokemuksena eli suurinpiirtein "subjektiivisena ajantajuna"? Vai vaatiiko "ajantaju" AINA intersubjektiivisuutta, jolloin puhe "subjektiivisesta ajasta" täytyy hylätä? "Objektiivisesta ajasta" ei toki kannata puhua: sen verran suhteellisuusteoriaa pitää kunnioittaa nykyisellään, kuten jo kävi ilmi. Eikös juuri se samalla opettanut, että "subjektiivinen ajantaju" on vähintäänkin harhaanjohtavaa. Tämän "yhteisöllisen ajan" ja "intersubjektiivisen ajan" välisestä suhteesta olisi tietysti hyvä kuulla, josko sille saadaan jotain eroa. Ja koska aika ON suhteellista ja ehkä jollakin tavoin yhteisöllistäkin mutta eri tilanteissa eri tavoin koettua, olisi ehkä kyettävä mietittävä kokonaan muuta kuin ajan kategorioimista. Eikös näistä kategorioinneista pääse helposti popperilaista falsifikointia käyttämällä: esittää vain päteviä vastaväitteitä ja hups. Kategoriaa ei enää ole.
>> Miten ajattelet, etta esittamasi kolmijako viime kadessa
>> vaikuttaa historiantutkimukseen? Millaista aikaa historioitsija
>> tutkii?
Tämä lienee se hyvä kysymyspari, joka pitää olla mielessä koko ajan. Muuten homma luisuu filosofoinniksi, johon on tehokkaampiakin keinoja.
Hammassärkyinen ja muutenkin omaa puuttumistaan ihmettelevä Jari Sedergren
Jari Sedergren Department of Communication University of Helsinki Internet: sedergre@valt.Helsinki.FI