Date: Wed, 17 Jan 1996 12:03:06 +0200 (EET)
From: Ari Kalevi Kivim{ki <arikiv@utu.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Re: Arvostelu: Pikea, hikea, autoja
On Wed, 17 Jan 1996, anne ollila wrote:
> -Miten tällä teiden rakentamisella muutetaan ympäristöä ja maisemaa
> sekä ihmisten suhtautumistapaa ympäristöönsä? Tätä asiaa olen viime
> aikoina hieman pohdiskellut siitäkin syystä, kun olen pari kertaa
> mennyt bussilla Turusta Helsinkiin ja bussi on ajanut pitkin sitä
> -Kiinnostavaa olisi myös tietää teiden rakentamisen toisesta puolesta
> eli miksi ja miten on vastustettu moottoriteiden ja muidenkin uusien
> teiden rakentamista. Suomessahan on ainakin viimeisen kymmenen vuoden
> aikana ollut näitä tie-kiistoja tuon tuosta ja kuten on nytkin tästä
> Turku-Helsinki moottoritien rakentamisesta. Milloin uusia teitä hok-
> sattiin ryhtyä vastustamaan vai alkoiko niiden vastustus jo 1950-
> luvulla.
Jotenkin näissä tieverkoston rakennuskysymyksissä taistelee kaksi pääideaa: Teiden rakentamista puolustavat yhteiskunnan liikkuvuutta ja verkostoitumista kannattavat henkilöt. Kyseessä saattavat olla ihmiset, joille maisemanäkökohdat eivät ole tärkeitä. Näin siksi, että he eivät miellä olevansa osa tiettyä maisemaa, paikallaan pysyvää ja ajatonta entiteettiä. Maisema on kohde, pelkkää välinearvoa omaava ja muuttuvaksi tarkoitettu työkalu, jolla voidaan toteuttaa esimerkiksi tuo nopea liikkuminen "metropolista" toiseen. Liikkuminen on ryhmälle tärkeää. Paikallaan pysyminen on heille taantumuksellisuutta, ehkä epäsivistynyttäkin. Liikenne on siis jopa itseisarvo.
Tierakennuksia vastustava ryhmä näkee itsensä kiinteäksi osaksi tätä maisemaa. He saattavat pysyä paikallaan, etsiä elämänsä tarkoituksia ja kiinnekohtia tuosta maisemasta, ylipäätään luonnosta. Tierakentajien kalliopora osoittaa siis suoraan heidän "minäänsä". Maisemaan kohdistetut ratkaisut ovat henkilökohtaisesti koettu uhka. "Moottoriteitä nopeasti ohi pyyhältävillä kiitäjillä on kanttia tulla leikkelemään minun pysyvää sielunmaisemaani!" Ekologinen motiivi tierakentamisen vastustamiseen saattaa siis olla hyvinkin henkilökohtainen.
Voisiko tämän mentaalisen distinktion synnyn sijoittaa suuren muuton aikoihin, jonnekin 1960-luvun alkuun? Silloin voisi ajatella syntyneen "paikallaan pysyvien " ja "liikkeessä olevien" ryhmät.
/AK