Date: Mon, 1 Aug 1994 14:29:18 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Re: Affektit, tunteet ja niiden tutkiminen
On Mon, 1 Aug 1994 10:12:32 +0300, Timo Ala-Vähälä wrote:
> Tasta syysta toistan sen, mita pyrin esittamaan
> edellisessakin kirjeessa. Katkos keski- ja uuden ajan
> valilla on olettama, johon tukeutumalla
> tutkija tukee eraita luutuneita yleistyksia. Tahdon vain
> sanoa, etta aatehistoriassa tyypittely, jonka pohjana on
> rajanveto keskiajan ja uuden ajan valilla pikemminkin
> jarruttaa kuin edistaa lahteiden analysointia ja yleistysten
> vetamista.
Vastaan tähän vielä kerran, mutta en enempää, koska asia menee kohdaltani märehtimiseksi. Kun otin Descartesin esimerkiksi, tarkoitukseni oli nostaa esiin ajatus, että itselleni hahmottelema affektioppi/affektien kulttuuri saattaisi olla jotakin spesifisesti barokkista. Tähän olettamukseen ovat johdattaneet sekä Hannun huomautukset että se pitkä historia, joka löytyy esimerkiksi kä- sitteille 'pathos', 'passio', 'emotion' tai 'Leidenschaft'. Descartesin tutkielma mielenliikutuksista on ilmiselvästi rationalistis-mekanistinen, ja minulla on ainakin toistaiseksi se käsitys, että 1600- ja 1700-luvun ajattelu on suuressa määrin loistavaa synteesiä sekä vuosisatoja vanhasta teologiasta että mekanistishenkisestä luonnonfilosofiasta. Eikö vain nk. supranaturalismi ole vahva todiste tällaisesta synteesistä?
En halua luoda kuilua keskiajan ja uuden ajan välille kertakaikkisesti, mutta on mielestäni syytä pohtia, millä erityisellä tavalla tai tavoilla barokki poikkesi aiemmasta. Tähdennän vielä lopuksi, että tässä esitetyt hypoteesit on ajateltu esittävien taitojen/taiteiden näkökulmasta (puhukaamme retoriikasta, teatterista ja musiikista). Siksi nimitys "barokki", joka assosioituu helpoimmin tyylihistoriaan.
Jukka S.