Date: Tue, 5 Jul 1994 18:59:42 +0300 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> Subject: Re: Autonominen tunne?
On Mon, 4 Jul 1994, Hannu Salmi wrote:
> Jukka piti Austenin romaanissa ilmennytta ruumiillisuutta
> affektikulttuurin jaanteena, mutta eivatko tallaiset
> tunteiden ruumiillisuuden kuvaukset ole hyvin tavallisia
> 1800- ja 1900-lukujen kirjallisuudessa. Voidaanko niita edes
> pitaa jaanteina? Tai pitaisiko asia nahda suorastaan siten,
> etta - Fiammettasta huolimatta - tallaiset tunteiden
> kuvaukset liittyvat nimenomaan moderniin tunnemaailmaan,
> eika esimoderniin.
Eiko tunne tassa juuri ole sen henkilokohtaisuuden indikaattori, joka on niin tyypillista modernille - keskiluokkaiselle - maailmalle? Eiko Jukan kuvauksessa ole juuri kyse henkilokohtaisesta ruumiista ja sen merkkien ainutlaatuisuudesta? Enta missa ovat tunteiden sosiaaliset maareet? Affektien maailmassa tama olisi kuvattu sosiaalisten sidosten kautta, sidosten, jotka painavat jalkensa niin ruumiiseen kuin sieluunkin. Lisaksi JUkan ja Hannun esimerkit nostavat esiin kysymyksen, joka kirjallisuustieteilijoille on tuttu: missa maarin romaanimuoto itse on synnyttanyt sita henkilokohtaisen kokemuksen ja olemisen sfaaria, jossa tunnekulttuuri on mahdollinen. Affektikulttuurin paraatiesimerkit taasen loytyvat joko populaariromaaneista tai kasvatusoppaista.
> tunnekuvaukset alkavat tulla yleisemmiksi. Tahan liittyy
> tietenkin yleisemmin kirjallisen kulttuurin muutos, uusien
> kirjallisten muotojen nousu, yksityisen hiljaisen lukemisen
> nousu, yksityisen ja julkisen uudenlainen erottautuminen
> toisistaan. Nama muutokset tekevat mielestani
Niin, sina sen sanoit.
> Eiko ole perusteltua kysya, missa maarin Heikin ja Jukan
> kirjoituksissa esiinnoussut kahtiajako affektien
> ruumiilliseen maailmaan ja emootioiden autonomiseen
> maailmaan on kategorisuudessaan harhaan-
> johtava (anteeksi provokatiivisuus!). Ja viela: eiko
> kirjallisen
Tama kysymys on paikallaan. Voitaisiinko sitten sanoa, etta tunnekulttuuri synnyttaa uudenlaisen asenteen myos ruumiiseen henkilokohtaisena?
> kulttuurin murros 1700-luvulla ole jotakin sellaista, joka
> pitaisi ottaa huomioon entista voimakkaammin? Kyse ei ole
> vain siita, etta tunteiden verbaalisuudessa olisi
> tapahtunut muutos vaan siita, etta kirjallisuudesta tulee
> entista merkittavampi "tunteiden herattaja",
> jopa siina maarin, etta Saksassa alettiin huolestua
> ylettoman lukemisen aiheuttamista terveydellisista haitoista
> (Lesesucht). Nimenomaan naislukijoita pidettiin alttiina
> naille terveyshaitoille (muistaakseni mm. paansarky,
> pyortyileminen, hypokondria).
On muuten mielenkiintoista, etta tama affektikritiikki kohdistui juuri lukemiseen, siis ei-tuottavaan toimintaan. Samanaikaisesti oltiin usealla taholla tyostamssa omatoimisen yrittajan (Buerger) positiivista, omatoimista affektikarttaa. Saksalaiset filantropistit olivat tassa aktiivisia, kuten myos Rousseau, Adam Smith tai David Hume.
Heikki