Date: Thu, 30 Jun 1994 03:47:42 +0300 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: Historiaverkko <Akoivu@utu.fi>, Aollila@utu.fi, Subject: Re: Tunteiden historiasta
On Wed, 29 Jun 1994, Timo Ala-Vähälä wrote:
> > Ehdotan tunteen maaritelmaksi seuraavaa - vaikka Timo
> > varmasti on eri mielta: se on sisainen, henkilokohtainen
> > ja intiimi kokemus siita, etta olemme autonomisia
> > suhteessa sosiaaliseen ymparistoomme. Kokijoita voi
> > olla yksi tai useita, mutta aina han tai he kasitta/vat
> > olevansa itse oman tunnekokemuksensa lahteita. Vaitan,
> > etta tama maarittely on olennaisesti "teoreettinen
> > keksinto", joka on iskostettu moderniin
> > kokemukseen 1800-luvun kuluessa - varsinkin
> > eurooppalaisessa maailmassa, mutta myos esim. Japanissa.
>
> Olen todellakin eri mielta. Kasittaakseni Aristoteles ja
> hanen "esimodernit" seuraajansa katsoivat, etta tunne oli
> reaktio ulkopuolelta tulevaan arsykkseeseen, ei sisalta
> kumpuava kokemus.
Juuri tata ajoin takaa. Tama maaritelmani nimittain tarkoitti modernia tunnetta, eika vanhan maailman affektia. Ehka tunne olisi syyta varata vain modernin maailman kayttoon. Vai mita mielta olette? Ainakin Aemilie Rorty on tata mielta (kts. postitukseni 28.6.).
Tama kuitenkin liittyy kysymykseen, missa maarin tunne sitten on modernin maailman "keksinto". Hannun esimerkki Boccaccion romaanista ainakin tuntuu horjuttavan tata kasitysta. Ja kuitenkin olen valmis puolustamaan kasitysta, etta tunteet ovat historiallisia ja etta ne ovat historiallisia siina erityisessa mielessa, etta menneen ajan (olkoon se sitten vanha maailma, vieras maailma, keskiaika, 1700-luku tai 1800-luku tai sotia edeltava aika tai vaikkapa 60-luku) tunteet eivat eroa meidan omistamme -- ja tassa olen Timon kanssa samaa mielta -- vain siina, etta ne ovat erilaisia kokemuksia/tunteita vaan myos radikaalimmassa mielessa - ne jasentavat ihmisen aseman yhteiskunnassa eri tavoin kuin meidan omamme, ts. ne ovat konseptuaalisesti erilaisia. Tasta tietenkin seuraa, etta ns. romanttinen menneisyyden (tunteiden) ymmartaminen ei ole adekvaattia, ei ainakaan riittavaa. Mutta siita nayttaa seuraavan myos uudenlainen mahdollisuus tarkastella sita, miten ihminen on rakennettu erilaisiin sosiaalisiin ymparistoihin perusteitaan myoden. Tai ehka lieventaen: ihmisia sosiaalisissa tiloissa tarkastellessamme nama sosiaaliset tilat eivat ole mitaan vaatteita, joita vain "puetaan" tunteista muodostuvan ihmisen "ytimen" paalle, vaan "vaatteet" ja "ydin" ovat aina hienovaraisessa korrelaatiossa. Heikki