Date: Tue, 21 Jun 1994 09:17:32 +0300 (EET) From: Timo Ala-Vähälä <talavaha@kruuna.hut.fi> To: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> Subject: Re: Tunteiden historiasta
Tunteiden aatehistorian kannalta olennainen lienee Aristoteleen Nikomakhoksen etiikasssa esittama kolmijako Potentiaan (dynamis), Habitukseen (heksis) ja affektiin (???).
Potentialla A tarkoitti taipumusta joka meilla oli luonnostaan, kuten kykya liikkua, lisaantya ja ajatella. Ajattelukyky poikkesi perustavammista kyvyista siina, että se kehittyi siihen suuntaan, mihin ihminen sitä harjoitti.
Habitus puolestaan tarkoitti tiettyyn suuntaan kehittynytta potentiaa. Muistaakseni Aristoteles sanoi etiikassaan, että habitus maarasi sen, millä tavoin tunnemme tunteemme, eli ovatko tunteemme esim. miehuullisia vai alhaisia.
Affekti tarkoitti siis reaktiota, habitus puolestaan taipumusta reagoida tietylla tavalla tai toimia jollain tavoin.
On syyta muistaa, että Aristoteles ei kirjoittanut systemaattista esitysta habituksista. Hän esitti eri versiota metafysiikassaan, etiikassaan ja teoksessaan sielusta.
Yllä esittamani versio perustuu paljolti tulkintaan, jonka Tuomas Akvinolainen esittii teoksessaan Summa Theologiae.
Kasittaakseni habitusten historiaa on tutkittu hyvin vahan. En ole tormannyt yhteenkaan systemaattisempaan kokonaisesitykseen. Kuitenkin se on hyvin olennainen sekä pohdittaessa Aristoteleen ja skolastikkojen oppeja tieteiden jarjestelmasta seka sinun ja Jukan tutkimusaiheen osalta.
Olen kirjoittanut työpapereita siitä, miten Aristoteleen sielua koskevista kasityksista. Kun saan graduni valmiiksi voisin ehka kayda lävitse Tuomas Akvinolaisen sielua koskevia tekstejä myös affektiopin kannalta. Francisco Suarezilla on teos sielusta, johon en ole perehtynyt, mutta joka lienee keskeinen tutkimusaiheenne kannalta.
Terveisin Timo